Typerä kouluni ja sen kiusaajat

Nimimerkki: Sina (14)

Haluaisin kertoa elämästäni pari asiaa. En usko, että asiat kovin montaa ihmistä vaivaisivat, mutta minulle ne ovat suuria ja opettivat minulle ainakin sen, että jotkut ihmiset eivät ole kivoja, vaan täysiä kusipäitä muita kohtaan. 

Eli asia meni näin: olin ensimmäisellä tai toisella luokalla, kun meidän luokkalaiset pojat päättivät, että “Hei on tosi hyvä idea alkaa kiusaamaan tuota ihmistä”. Aluksi se oli ihan harmitonta pientä kiusaa ja sellaista, mutta lopulta vuosien kuluessa se äityi pahemmaksi ja minulle tuli mieleen, että en tahtoisi mennä ollenkaan kouluun, koska kukaan ei ollut kanssani. Olin nimittäin aina yksin. Kukaan ei ollut kanssani, kukaan ei halunnut olla kanssani.

Lopulta muistan sen yhden päivän, jolloin taisin olla nelosluokalla ja no silloin tein ensimmäisen viillon. Siitä ei tullut edes verta vielä silloin, mutta halusin kokeilla, helpottaisiko se oloani ja no se helpotti. Silloin en tehnyt sitä vielä usein, se oli vain se kerta, kun halusin kokeilla sitä.  

Neljännen luokan lopussa sain kuulla, että pääsisin pois sieltä toiseen kouluun ja olin innoissani. Kun sitten siirryin toiseen kouluun, olin todella ujo, säikähdin helposti, enkä puhunut melkein ollenkaan. Olin joskus aiemmin tutustunut yhteen tyttöön ja olin ollut hänen kirjekaverinsakin eli olimme kirjoitelleet aika paljon. Juttelimme vähän jotain, kunnes hän meni joidenkin ihmisten luo, ja koska en halunnut jäädä yksin, menin hänen peräänsä ja se oli onni minulle, koska tapasin silloin yhden nykyisistä kavereistani. 

Jos luulette, että kaikki oli hyvin, kun siirryin, se ei ole totta, koska tässäkin koulussa oli ihminen, joka kiusasi minua, mutta kiusaaminen loppui sitten, kun siirryin kuudennelle luokalle. Olin onnellinen, mutta onneni ei jatkunut kauaa, koska kun menin seiskalle, kiusaamiseni jatkui taas eri ihmisten toimesta ja se kiusaaminen on jatkunut tähän asti. Myös se viiltely jatkui ja jatkuisi edelleen, ellei sitä olisi eräs nainen huomannut, kun kävimme uimassa.