Selviytyjä elämän ja kuoleman välillä

Nimimerkki: Koettelemusten kautta voittoon (26)

Mä haluan kertoa muille lukijoille oman tarinani siitä, kuinka oon selviytynyt kaikesta ja taistellut elämästäni.

Kaikki alkoi jo lapsena, mutta vaarini kuolema laukaisi lopulta kaiken. Vaarini kuoli, kun olin n. 9-vuotias. Hän oli yksi elämäni tärkeimmistä ihmisistä ja oli minulle kuin isä, joka omani ei minulle koskaan ollut. Isä hylkäsi minut jo, kun olin pieni. Hän valitsi mieluummin alkoholin kuin minut.

Sulkeuduin ja lakkasin itkemästä. Ainoatakaan kyyneltä ei vain tullut. Yläasteella sama mielentila jatkui ja kotonakin vain riideltiin. Äitini oli suhteessa miehen kanssa, joka pahoinpiteli ja uhkaili aina äidin poissa ollessa. En uskaltanut kertoa tästä äidille.

Ajauduin huonoihin kaveripiireihin ja mukaan tuli alkoholi. Alkoholi vahvisti pahaa oloa entisestään ja ajoi minut viiltelyyn. Lopulta äitin sai tietää viiltelyongelmastani ja jouduin avoimelle psyk. polille, jossa minulla todettiin masennus.

Nuoruuteeni kuului paljon ongelmakäyttäytymistä ja väkivaltaisia ihmissuhteita. Sain kaksi lasta kahdessa eri suhteessa, joissa molemmissa koin väkivaltaa. Vasta kolmas tämänkaltainen ihmissuhde, ja siitä seurannut itsemurhayritys sai minut päättämään, että ansaitsen parempaa.

Olen toipunut hyvin ja oppinut paljon. Viiltely on loppunut ja elän kohtuullisen onnellista elämää ilman lääkitystä tai itsetuhoisia ajatuksia. Pystyn iloitsemaan ja tuntemaan onnellisuutta. Rakennan uutta pohjaa elämälleni ja voimistun päivittäin.

Sain masennuksen lisäksi diagnoosin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Olen diagnoosien jälkeen osannut löytää keinoja selviytyä tilanteista, jotka ajoivat mut ennen alkoholin ja viiltelyyn maailmaan sekä huonoihin suhteisiin ja itsemurhayritykseen. 

Haluan sanoa kaikille, että vaikka sinusta tuntuisi, että ei ole enää mitään syytä jatkaa, kannattaa uskoa tulevaan.