Mun tarina

Nimimerkki: Moixdlolleo (13)

No lapsuus (0-6) meni hyvin. 1lk tykkäsin koulusta ja muutenki. Sama 2lk. 3lk koulu rupes pelottamaan, siellä ei ollut enää kiva käydä, 3lk halusin olla masentunut ja esitin sitä. 3-4lk kesällä mietin et haluun olla iloinen ja lopetan esittämisen. Karma kosti. 3-4lk kesällä alkoi itsensä satuttaminen ja kaikki muu. 4lk mulla tuli pahoja mahakipuja ja olin paljon pois koulusta, mutta syytä ei löydetty. Olin aina tiistaisin koulussa, koska mulla on vpk. Vpk on pelastanut monet päivät. Mua kiusattiin 4lk siitä, että olin itsetuhoinen. 4lk meni siinä joka aamu itkeskelemässä, etten halua kouluun. 5lk aloin saamaan paniikkikohtauksia. Muistan sen ekan kohtauksen. Se oli matikan tunti keskiviikko aamuna. Lähdin kotiin itkien. No, 5lk ei mennyt parempaan.. Rupesin näkee ja kuulee harhoja (on ollu aikaisemmin, mutta ne paheni 5lk). Paniikkihäiriöstä avauduin vasta 2 vuoden jälkeen.

No 5lk meni kans siinä, ku itkin päivittäin, etten halua kouluun. 6lk rupesin panostaa vpk:n paljon enemmän. Opiskelin vapaa-ajalla ja aloin urheilee. 6lk talvella painoin 35kg (maaliskuussa) laihduin 10kg, talvella sain 6lk kesään mennessä sen 10kg takas lihaksena. No 6lk talvella aloin polttaa, tottakai vahvinta mitä sain. Mulle tuli addiktio nikotiinia kohtaan ja sen myötä varmaan laihduin 10kg. Jäin kiinni vasta kesäkuussa. Poltin 6kk, se on pitkä aika 12-vuotiaalle.

Oon nyt päässy jo eroon nikotiinista. Mun elämä ei mee parempaan suuntaan, mut mun kunto on noussu paljon, urheilen tosi paljon ja otan vpk:n tosissaan. Oon ehkä pikkuhiljaa tyytyväinen itteeni. Kaikesta voi selvitä. Ku olin 3lk, autoin yhtä tyyppiä 7lk, kuuntelin sen kaikki murheet jne. En ikinä puhunu mun omista. Löysin 6lk talvel kaveriporukan, joka yllätys yllätys hylkäs mut. Mulla on enää 1 hyvä kaveri. Se on eri koulussa, nähään kerran viikossa, jos sillonkaan. Se riittää mulle, laatu korvaa määrän. MISTÄ VAAN VOI SELVITÄ!