Lasinen lapsuus

Nimimerkki: prinsessa (13)

Mä en tiedä miten aloittaa. Siitä kun iskä juo illalla yksin kaks isoo pulloa viiniä ja kaikki tietää että aiemmin päivällä on mennyt kaljaa neljän ihmisen edestä? Vai siitä kun se huutaa kännissä, lyö ovet rikki ja heittää mut päin pöydän kulmaa? Ulkomailla kaikki vaan pahenee. Siellä iskältä on aikaa juoda vaikka kuinka paljon, eikä sitä kiinnosta pilaako se muiden loman tai kuinka monta kertaa mä pyydän sitä lopettamaan. Mun tarinasta tulee pitkä ja se on täynnä pelkoo, stressiä, surua, vihaa ja vaikka mitä. Jos jaksatte lukea niin onnea vaan.

Kaikki alkoi siitä kun mä olin noin 5. Iskä oli aluks kohtuujuoja, mutta sitten lähti käsistä. Se on aina humalassa, arkisin kevyesti, viikonloppuna vetää taas päänsä täyteen. Meidän kaikki lomat on menny pilalla, sillä iskä on kännissä jo lentokoneessa. Pahinta on se kuinka arvaamaton se on: joskus melkein ystävällinen ja pelottavan rauhallinen, joskus niin aggressiivinen että heittää mut tai mun siskon maahan, painaa päin pöydän kulmaa, haukkuu kaikkia. Se yrittää saada kaiken kuulostamaan meidän vialta. Pienempänä mä olin tosi itsetuhonen kun syytin kaikesta itteeni. Nykyään mä ymmärrän että mikään tapahtumista ei oo mun vika, ja mä aion hakea apua. Toivon että voin kirjoittaa joskus tarkemmin tänne ja haluun toivoo kaille tukee samoihin ongelmiin.