Lahjoita
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

joko saan luovuttaa?

Nimimerkki: väsynyt (15)

Kaikki alkoi jo ennenkuin edes synnyin. Äitini on alkoholisti, ollut jo 20 vuotta. Pienestä asti olen peitellyt sisarusteni kanssa hänen jälkiään. Minua pelotti aina, äitini on väkivaltainen niin henkisesti kui fyysisestikkin, hän huutaa aina, suuttuu pikkuasioista, syyttää minua kaikesta mukaan lukien hänen itsemurha yrityksistään. Olen aina kuullut miten kamala ihminen olen, miten minun pitäisi kuolla, koska silloin kaikilla olisi helpompaa, kuinka olen ruma ja läski.
En tuntenut biologista isääni juurikaan, tiedän vain sen mitä äiti on kännissä kertonut, hän on kuitenkin nyt kuollut, koska hän tappoi itsensä kun olin 4. Lapsuuteni ei ollut mikään jokaisen unelma. Kun olin 10 muutimme pois entisestä kodista, minä, pikkusiskoni ja isä muutimme erikseen ja äitini ja isosiskoni muutti erikseen. Isoveljeni muutti omilleen ja toinen isosiskoni asui laitoksessa. Uudessa koulussa elämä muuttui vaikeammaksi, minua kiusattiin, satutettiin henkisesti ja fyysisesti joka päivä. Lopulta masennuin, en jaksanut enää aamulla nousta kouluun tai ylipäätään tahdä mitään. Muutaman kuukauden poissaoloni jälkeen jouduin kahdeksi kuukaudeksi osastolle Kuopioon.
Kun pääsin sieltä pois kaikki oli ainakin päällisinpuolin hyvin. Muutimme seuraavana kesänä takaisin entiselle asuinpaikkakunnalleni, siellä sain uusia ystäviä ja olin onnellinen. Paitsi etten ole enää äitini kanssa missään väleissä. Nyt siitä on kulunut 1,5 vuotta ja oloni on vielä kamalampi kuin aijemmin. Olen taas masentunut ja nyt myös viiltelen. En voi enää lopettaa, olen koukussa. En myöskään enää osaa nauttia ruuasta ja olen laihtunut jo n.10kg.
Aloin käydä noin puolivuotta sitten kuraattorilla ja nuorisopsykiatrian poliklinikalla. Se ei auta. Olen niin ahdistunut etten kestä, haluaisin kuolla. Suunnittelin eilen vakavissani hyppäämistä junan alle ja aijemmin olen meinannut monesti vetää lääkeyliannostuksen. En vain enää jaksa… Joko saisin luovuttaa?
Tässä oli pääpiirteittäin minun tarinani…

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(5)

Location

Nuortenlinkki

24.02.2020 13:01:49

Moikka väsynyt,
Äidin alkoholismi, kiusaamiskokemukset, viiltely ja itsetuhoisuus tekee sun elämästä varmasti todella raskasta. Ei ihme, että tuntuu joskus siltä, että ei jaksa. Itsemurhan ajatteleminen on merkki todella pahasta olosta. Vaikka sitä on vaikea juuri nyt uskoa, niin se olo ei ole pysyvä. Itsemurha-ajatuksista on mahdollista päästä eroon. Samoin kuin viiltelystä. Tässä on yksi teksti, minkä voisit lukea:
https://nuortenlinkki.fi/tietopiste/tietoartikkelit/mielenterveys/apua-…
Tärkeintä olisi, että et nyt jää yksin näiden ajatusten kanssa. Kerroit että käyt juttelemassa kuraattorille ja nuorisopsykiatrian polilla. Uskaltaisitko niillä käynneillä kertoa, että susta ei tunnu siltä, että saat tarpeeksi apua? Jos se tuntuu hankalalta niin laittaisitko meille nettineuvontaan, niin voidaan jatkaa juttelua rauhassa siellä. Nettineuvonnassa on vastaamassa luotettava aikuinen ja voit kirjoittaa sinne nimettömästi: https://nuortenlinkki.fi/nettineuvonta/kirjoita-kysymys

Jos paha olo kasvaa tosi pahaksi, voit myös sillä hetkellä soittaa apua. Kriisipuhelin on yksi hyvä vaihtoehto. Numerossa 09 2525 0111 päivystetään koko ajan. Jos puhuminen arveluttaa, kokeile Sekasin-chattia, pääset sinne täältä. Siellä voi myös jutella aikuisen kanssa turvallisesti ja nimettömästi.
Yksin ei pidä eikä tarvitse jäädä. Ansaitset kaiken mahdollisen tuen.

Tyttönen

24.02.2020 14:32:18

EI!! älä luovuta ikinä. En tarkoita että tarinasi olisi epäselvä, vaan että minulta taisi jäädä lukematta muutama osuus? kuitenkin olin sanomassa, etten oikein saanut selvää kuinka kauan tämä masennus sinulla on ollut? Toivottavasti tämä auttaa............
OLET AIVAN MAHTAVA TUOMMOISENA JA SINUN EI TARVOTSE MUUTTUA MUITTEN TAKIA❤️❤️

Tukari

24.02.2020 14:32:18

Hei!
Olen itsekin ollut lähellä joutua osastolle itsetuhoisuuden takia. Mutta kun selvisin siitä opin että oikeasti on ihmisiä jotka välittävät meistä. Kannustan kuitenkin puhumaan jollekin luotettavalle henkilölle. Vaikka tämä saattaakin tuntua äärimmäisen turhauttavalta. Tiedän että se voi auttaa. Ja lisäksi kannustan etsimään ystäviä joiden kanssa voisi viettää aikaa. Kiusattuna olo ja vanhempien huono käytös ei johdu sinusta,he purkavat vain väärällä tavalla pahaa oloaan. Muista että Sinä olet upea yksilö älä anna muiden lannistaa sinua! Tsemppiä sinulle?

Anonyymi

24.02.2020 14:55:09

hei ethän tapa itteäs. se ei oikeesti oo sen arvosta. täälä on paljon ihmisiä jotka susta välittää. usko pois, elämä on loppujen lopuks elämisen arvosta ja kaikki tulee olemaa hyvin.

Aavikkokettu

25.02.2020 17:18:07

Sulla on anoreksia ja oot itsetuhoinen hakeudu sinne mistä saat apua mun iskä kuoli pari päivää sitten eli ollaan osittain samas venees. Ja myös mulla on anoreksia ollu kohta 2 vuotta.