Jatkuvasti ailahtelee

Nimimerkki: kuntoutuja (20)

Hei, olen kohta 21-vuotias nuori naisen alku. Olen kamppaillut mielenterveydellisissä ongelmissa ja useita vuosia. Välillä menee huonommin välillä paremmin. Omat depressiojaksot tulevat aaltoilevasti noin 1-2 viikon välein. Se ”parempi” viikko tai pari on enimmiltään vaan sitä ok arkea, silloin kun masennus ei ota kuristusotteeseen ja sysää maan rakoon ja antaa hengittää vähän. Joskus jaksan siivota ja tehdä ruokaa, joskus vaatii älyttömästi ponnisteluja jo nousta sängystä ylös. Olen ollut avun piirissä jo vuosia, enimmiltään on ollut perinteistä lääke-ja keskusteluapua joka on todenäköisesti loppumassa ja minut siiretään terapiaan.

Tämä kaikki on vaan hyvä asia ja olen selkeästi tehnyt paljon töitä paremman tulevaisuuden eteen. Tämä ailahteleva mieliala vaan lyö täysillä päin kasvoja joka ikinen kuukausi eikä sille näy loppua. Itse olen depressiivisissä jaksoissa taipuvainen itsetuhoisuuteen yleensä henkisesti. Inhottaa kuunnella sitä, miten ihmiset sanoo ”No sullahan menee hyvin/paremmin” kun he eivät tiedä että masennus toistaa itseään jatkuvasti. Ei välttämättä niin rankalla otteella kuin alkuvaiheessa mutta ihan tarpeeksi siihen että tuntee olonsa kurjaksi eikä näe tulevaisuudeltaan mitään muuta kuin arvaamattomuutta.

Toivon, että terapia avaa näitä lukkoja paremmin. Kyse ei ole siitä etten osaisi tätä tilannetta järjellä miettiä. Minkäs teet kun tunteet tulee samalla sekoittamaan pakkaa. Aikamoinen paradoksi.