Elämäni

Nimimerkki: Aiddu (17)

Hoi, olen 17v tyttö. Miulla on yksi suuri ongelma elämässäni ja se on syöminen. Tahtosin niin kovasti hyvän elämäni takaisin, elämän jossa söin normaalisti, liikuin normaalisti, en stressannut, en polttanut enkä käyttäny alkoholia, tulin hyvin toimeen muitten kanssa. Hyvä elämäni on nyt poissa, enkä saa sitä koskaan takasin. Hyvässä elämässäni painoin 54kg ja pituuteni on 163cm. Mutta tässä hetkessäni elämässäni painan 43kg. Enkä ole iloinen siitä. Kaikki ne tuskalliset kivut mitä joiduin tai joidun ketämään edelleen.

Syömiseni huonontui ysiluokan lopussa, eli noin vuosi sitten. Ysiluokalla lopetin syömisen koulussa ja melkeen kotonakin, söin vain kerran päivässä. Join vettä maybe yhe lasillisen. Oksentelua tuli, päänsärky oli kivuliasta, väsymystä oli ja masennus melkein tappo minut. Menin ysiluokan jälkeen semmoseen kouluun kuin VALMA. Valmani meni huonommin kuin ysiluokkani, valmassa litsasin noin sanotusti yli sata kertaa. Kokeet oli hylättyjä tai just ja just päästyjä. Siellä en syönyt kertaakaan. Kuraattorin ja terkkarin kanssa piti välillä mennä. Opettajien kanssa riitaa haastoin. Muitten luokkalaisten kanssa en tullu paljo toimeen. En välittänyt elämästäni ollenkaan.

Ja nyt tällä hetkellä elämäntilanteeni on huonontunut. Tällä hetkellä olen maalarialalla opiskelemassa, ja joskus tuntuu että se oli virhe mennä sinne. En tiennyt alussa että maalarin ala on pahaksi kropalleni. Mulla ei oo enää voimia pitää kroppaani pystyssä, syöminen on huonontunut, tupakan poltto vaa jatkuu ja alkoholia juon harvoin. Poltan tupakkaa vain stressin poistaakseni.

”En taho kuolla, mut en taho eläkkään.” En tiedä mitä tehä enää. Mutta sen tiiän, etten jaksa ajatella tulevaisuutta, ja sen myös tiädän ettei mulla tulevaisuutta varmaan tuu olemaan.

En jaksa kantaa kroppaani.
Jalat pettävät alta.
Voimat hiipuvat.
Kivut muuttuu tuskallisemmaksi.

Tahtosin että joku ymmärtäisi minua ja joku pystyisi auttamaan minua.