Vihaan itseäni

Moikka "Ssss",
kuulostaa siltä että sulla on tosi paha olla. Laittaisitko meille nettineuvontaan viestiä, niin voidaan jutella siellä siitä. Voit laittaa viestin tästä. Sun ei tarvitse jäädä yksin 

Mul on käet täynnä arpia ja muutenki niit tulee koko ajan lisää mun mutsi luulee vielki et lopetin jne ja faijaa ei ees kiinnosta mul o tosi paljo perhe ongelmii ja mua o kiusatti 3luokast Oon ollu mont vuotta terapias eikä sekää auttanu yhtää muutenki en nuku menlkee yhtää itken koko ajan juon poltan jne

Oon 13 vuotias tyttö eli oon siis 6.lk. Mulla on elämässä kaikki hyvin kaverit,perhe ja tykkään naamastani mutta mä vain vihaan kroppaani ja itken itteni unneen joka päivä sen takia. Oon kertonu ystäville mutta ei ne koskaa oo esim sanonu et mun kroppa ois hyvä joka tuntuu pahalta. En pysty tekemään sitä mitä haluan koska vihaan vartaloani eli en vii julkaista esim. Voimisteluvideoita jossa näkyy mun vatsa. Oon siis 162cm pitkä ja joku 65kg painava ja haluan oppia tykkään kehostani.

Tosi ilkeitä noi tyypit, tosi ystävät ei satuta. Et ansaitsis tollasta. Itelläkin on koulussa kaks kaveria jotka ei oo oikeen mun tyyppisiä ja sanoo välillä pahaa musta mutta ei kuitenkaan ihan noin paljon kun sulla. Tuntuu tosi vaikeelta puhua jollekkin luotettavalle miltä tuntuu mutta kerran kun teet sen harppauksen niin sit helpottaa. Mäkin pitkitin asiaa mutta sain kuitenkin mentyä terkkarille. Vaikuttaa ainakin siltä että haluut apua ja se on hyvä asia. Kuten tiedät niin tupakointi ja juonti haittaa sun kasvua niin se olis hyvä et pääsisit siitä eroon. Itekkin oon juonu mutta päässy jonkin verran eroon siitä. Kuolema ei oo ratkaisu, toivon sulle että saat apua. En tiiä kuinka usein kuulet nää sanat mutta haluun sanoo nää "oot tärkeä"

Ittellä kanssa toi viina virrannu jo kohta puolen vuosikymmenen. Viiltele en, mutta nyrkillä lyön kiviseinään. Kavereitakaan mulla ei liiaksi ole. Musta vaan tuntuu, että oon alaikäinen alkoholisti. Mutta kai se elämä vaan tälleen jatkuu, koska olen alkoholisti viidennessä sukupolvessa.

Kenenkään noin nuoren ei pitäisi joutua käymään läpi mitään tuollaista. Neuvoisin sinua menenmään jonkun ammattilaisen puheille. Näin aluksi koulukuraattorin tai terveyden hoitajan luo. Henkilöt, joita sanot kavereiksesi, en arvosta yhtään. Kaverit eivät käyttäydy noin, joten neuvoisn sinua jättämään heidät pois elämästäsi. Jos he ovat oikeita kavereitasi, niin tulevat kyllä pyytämään anteeksi, mutta tuollaista kohtelua sinun ei kuulu saada keneltäkään. Toivon kovasti, että saat asiasi kuntoon! Jaksuhali!

Itsekkin olen 15vuotias poika ,olen koulukiusattu jo 7 vuoden ajan olen itse miettinyt itsemurhaa mutta se ei ole ratkaisu asiaan enkä voisi mitenkään tehdä vanhemmilleni niin mutta toisaalta olen polttanut tupakkaa ja käyttänyt nuuskaa ja käyttänyt marihuanaa ja kaikkea muuta paskaa mutta olen lopettanut kaiken paitsi nuuskaa ,mutta kuitenkin sanon että ei sinun todellakaan pitäisi kokea tuollaista paskaa niinkun ei kenenkään muunkaan tsemppiä sulle

Sun ei tarvi sietää tollasta. Ole mielummin vaikka yksin ja pikkuhiljaa tutustu muihin. Mulla oli kans yläasteella samoja ongelmia. Kun pääsin lukioon, nää frendit oli viisastunu ja ymmärsi sen että meni liian pitkälle. Ja sekin auttoi että yläasteen päätyttyä tutustuin uusiin ihmisiin joista on tullut läheisiä. Jos voisin sanoa itelle menneisyyteen jotain nii sanoisin ”luota tulevaisuuteen ja siihen että löydät hyviä kavereita ja et menetä mitään jos teet aloitteen tutustuessa johonki”
Tsemppiä kovasti ja arvosta itseäsi niin ettet anna ”kavereitten” olla ilkeitä, poistu vaikka mielummin niitten seurasta

Oon ite vasta 13v tyttö ja kiusattu 6vuotiqasta asti enkä itekkää jaksa enää kauaa. Itken joka ilta itteki uneen kun itken kipua pois jotta jaksan teko hymyillä koko koulu päivän

Ite oon viillelly tyyppiin 1v vaan koska vit*u vihaan itteeni. Melki kerran hiritin itteni koska en vaan jaksa vanhempii. Ja oon siis 11v. En nuku paljoo mitään. Aikasin millon nukahan on 1.30 että nice. Nytkin kello on 0.00. Mulla on tyyppiin vakava masennus, unihäiriöitä ja yms. Arvosanat menee päin ?! En vaan vit*u jaksa help me!!! Tänäänkin viiltelin lisää. Pari mun kaveri tietää siitä ja käyn kuraattorilla mut se ei tiiä mitään ?...

En uskalla kertoo mun vanhemmille mitää kun ne heti ragee... sen takii viiltelen vrm kerta viikos kun vittu ri vaan jaksa tätä helvetin elämää. Oon kerran meinannu hirttää itteni. Mut se siitä. En saa tehä ikinä mitään mitä haluaisin kun ne vaan määrään tee sitä tee tätä. Oon myös mun painon takii viillelly aika paljon kun painan ihan liikaa. Oon 160 cm pitkä ja painan joku 55-60kg. Mua haukutaan koulussa ”läski” ”ruma” ”ylipainoinen” ja se on vitun ahdistavaa. Mua on kiusattu 1-? Luokalla (?= ei ole loppunut) Voisko joku vastaa jotain apuja tähän viiltelyyn? Mun pari frendyy tietää ja on sanonut että lopeta mut en voi.

Karkaan kotoo kohta ja niin. Suunnittelin jo lähtevän ke-su

Moikka "Jaajaa",
Kerroit viestissäsi että suunnittelet kotoa karkaamista, toivottavasti et kuitenkaan niin tekisi, on muitakin keinoja helpottaa oloa. Laittaisitko meille viestiä Nuortenlinkin nettineuvontaan? Neuvonnassa voi jutella yhdessä luotettavien aikuisten kanssa sun pahasta olosta. Tästä saat laitettua neuvontaan viestiä: https://nuortenlinkki.fi/nettineuvonta/kirjoita-kysymys
Kerroit että käyt kuraattorilla juttelemassa, voisitko kertoa viiltelystä hänelle? Pahan olon kanssa ei pidä jäädä yksin. Laitathan viestiä, kaikki kääntyy kyllä vielä paremmaksi

Musta tuntuu jatkuvasti siltä että en riitä kenellekkään ja oma ulkonäkö ahistaa 24/7.. mulla on akne ollu 2 vuotta jota yrittäny hoitaa mutta ei siitä tule mitään ja se on isoin tekiä miks vihaan itteeni. Mua on kiusattu 1-2 luokalla ja muutenkin perhe asiat oli vituillaan silloin.. isä jätti ottamatta yhteyttä 3 vuotta sitten ja asun uusperheessä missä oma turvallisuus ei niinkään ole enää vaarassa vaan oma henkinen itseni on jatkuvasti kadoksissa ja vähintään 2 krt viikossa romahdan ja kaikki menneisyys pamahtaa vaa mieleen josta en pääse koskaan irti.. tai näin musta tuntuu! Käyn kuraattorilla mutta ei tunnu riittävältä. Tälläkin hetkellä oon parisuhteessa jossa tuntuu että oon vaan laastari vaikka toisin sanotaan

Olen 22-vuotias myöhäisteini ja lukion jälkeen jo pari vuotta työttömänä ja opiskelupaikattomana elänyt yhteiskunnan pudokas eli loinen, jolla ei ole tuloja eikä tulevaisuutta. Äitini on miehestään eronnut narsisti, jota pyrin välttelemään. Asun isäni kanssa pienessä kaupungiksi haukutussa kylässä, josta nuoret muuttavat pois heti valmistuttuaan peruskoulusta/lukiosta/amiksesta. Täällä ei ole samanmielisiä hengenheimolaisia, joiden kanssa voisi jakaa samat arvot, eikä oman alan töitä saati sellaista, jonne voisi hakea tai edes päästä haastatteluun. Olen väärinymmärretty ja halveksittu autismin kirjon henkilö (asperger), joka on geeneiltään täysi pohjoiskarjalainen, mutta joka on koko elämänsä joutunut asumaan savolaisten ympäröimänä. Minulla on vain muutama ystävä, joihin olen yhteydessä pääosin viestisovellusten kautta, ja joita näkee harvoin. Olen ylpeä, armoton, kärsimätön ja raivohullu, mutta ihmeeksi täysin päihteetön. Lisäksi kärsin vakavasta perfektionismista ja kroonisesta pornoriippuvuudesta. Vihaan itseäni.