Verinen tarinani

Nimimerkki: Aavikkokettu (16)

Kun olin 2 vuotias, mun vanhemmat eros isän alkoholinkäytön ja masennuksen takia. En nähnyt iskää 3 vuoteen, mutta 5 vuotiaana näin sen. Mä ja mun mutsi muutettiin uuteen paikkaan vaaralliseen asuinympäristöön. Siellä oli murhia, huumeita, alkoholisteja yms. Asuttiin siellä siihen asti, kunnes tuli 2018 ja joulu. 

Mua on kiusattu aina koulussa. Tiedän et tyypeillä on hankalaa, mutta mulla on vielä hankalampaa. Kertasin 1. luokan. Ja se oli noloa. Aloitin uuden 1. luokan ja mua kiusattiin 4. luokkaan asti. Luokat vaihtu mulla ja mun kiusaajalla. Uusi luokka oli aika kamala. Kaikki nälvi mua koko ajan ja sain kestää sitä 8. luokkaan asti. Yks poika sano et puhun epäselvästi ja oli siis aika kamala. 
Oli ihan sellanen et mussa on joku vika. Vuonna 2017 löysin vihdoin sen vian. Ylipaino. En oo ees koskaan ollu ylipainoinen ja tällä hetkellä oon vaarallisen alipainoinen. Oon siis ollu aina ollu alipainonen. Tarkkailin mun painoa ja sain pidettyä syömishäiriön piilossa yli vuoden. Älä kysy miten, vastaan vaan oveluudella. 

2018 syksyllä mun painon tarkkailu meni yli ja olin kuolla. Koulussa mua vaan kiusattiin eikä kavereita ollu paljo. Paino täydelliset 46kg ja pituus 178cm. Mulle tehtiin tutkimuksia ja jouduin joulukuussa 2018 osastolle. Mulla todettiin anoreksia. Mulla oli ihan vitun paha olla siellä ja kaikki kerto mulle koko ajan huolia ja valitti niitten elämää. Osastolla kävi/käy kamalia asioita. Asioita, joista en aio ikinä puhu kellekkään, koska oon niin luvannu enkä muutenkaan halua. 

Huijasin itseni 2 kuukauden osastojakson jälkeen pois osastolta. Pääsin kotiin, mutta riitelin äidin kanssa koko ajan syömisistä ja päädyin perhekotiin, jossa oli ensin kamalaa. Jouduin syömään kuin norsu ja olo oli kuin norsulla. Jouduin uudelle osastojaksolle ja sairastuin muun muassa refluksiin eli kovaan närästykseen. Oon nyt eri osastolla ja joudun olla täällä koko kesän. 

Otin perhekodissa yhteyttä mun iskään ja siskopuoliin. Ne kaikki on tosi kivoja. Mutta mun iskä ja mutsi riitelee vieläkin 11 vuoden takaisen eron jälkeenkin. Se on noloo. Nään siis mun iskän ja siskopuolet (2) tänä kesänä. Valehtelin osastolla monille, että mun iskä on amerikkalainen huumepomo, koska mua nolotti niin millanen se oikeesti on. Yritin kyllä oikaista valheen, mutta se oli aika hankalaa ja noloa. Kirjottelin osastolla patteriin mun huolia ja yms. 

On ehkä noloa kertoa omaa tarinaansa, mutta toisaalta mitä väliä! Ps. ja vaihdoin koulua. Paremminkin vois mennä, mutta vois mennä huonomminkin.