Vanhemman pahoinvointi heijastuu lapseenkin
Nimimerkki: Harhakuvitelma (17)
Olen aiemmin jo kirjoittanut tänne tarinan. Sen nimi oli ”uskalla päästää menneisyydestä irti”. Tein sen ihan tänä vuonna. Myös sitä aiemmin, joskus 2014 olen myös kirjoittanut – äitini juomisesta.
En oikein tiedä miten tän kirjoituksen aloittaisi. Viitsinkö kirjoittaa näin henkilökohtaista asiaa tänne? Olen jo avautunut henk.koht. asioista edellisessä kirjoituksessani. Entä jos joku mut tunnistaa mahdollisesti? Tietyllä tavalla olen sen riskin valmis ottamaan. Kirjoittaminen on yks ainoista tavoista purkaa pahaa oloani. Nyt ei sitä paitsi ole tähän aikaan enää mitään chatteja jne. auki joten kai tää sit on vähän niinkun ainut paikka.
No mitä teen atm? Istun koneella, omassa huoneessani. Kello on 00:54. Joudun nähtävästi valvomaan lähes koko yön. Ai miksi? No kerrompa siitä vähän enemmän.
Äidistäni. Hänellä todettiin masennus viime keväänä. Vaikea masennus. Johtuen raskaasta viime vuodesta. Äitini on aina ollut taipuvainen alkoholiin kun on ollut paha olla. Hänellä ei tällä hetkellä ole ystäviä, ei tukiverkostoa. Minä ja veljeni taidamme olla läheisimmät hänelle. Asun kouluviikot hänen kanssaan kaksin. Tällä kertaa jäin koulutehtävien takia opiskelupaikkakunnalleni. Normaalisti olisin mennyt viikonlopuksi toisen vanhemman luokse.
Äitini on työtön, mutta pyrkii tekemään työkeikkaa, silloin kun jaksaa. Hän syö masennuslääkkeitä. Koulupäiväni ovat olleet nyt monta viikkoa klo. 8-16 päiviä. Monesti hän aloittaa tissuttelemaan siideriä jo alkuillasta, keskellä viikkoa. Tämä häiritsee paljon, mutta en voi estääkkään. En jaksa edes selittää miksi… äitini usein avautuu ongelmistaan minulle. Olen äitiäni pyytänyt menemään puhumaan ammattilaiselle huolistaan, mutta en häntä voi pakottaa, onhan hän aikuinen ihminen. Koen että minulla on ihan hyvä olla äitini kanssa, mutta satunnaisesti tapahtuvat tissutteluillat ja viikonloppuisin tapahtuvat mahdolliset överikännit, kuten tänä iltana, jää päähän.
Mitä vittua tekisin. Jaa-a. Talutin äitini sänkyyn, hän ei pysynyt edes pystyssä. Oli ollut huonolla tuulella jo alkuillasta. Käytiin kaupassa – ostoskassiin tarttui tottakai muutama siideri ja valkoviinipullo. Piti viettää rauhallista koti-iltaa. No mites menikään? Pikkuhiljaa klo 20-22 välillä kuluu valkkari, siiderit. Mitä enemmän vetää, sitä pahempi olo tulee. Henkisesti ainakin. Ai mistäkö niin päättelen? No siitä, että saan kuulla taas avautumista siitä ja tästä, kuinka elämä potkii päähän jnejnejne. samat, mitä olen monta kertaa kuunnellut ja käynyt hänen kanssaan läpi. Haluan ymmärtää häntä mutta se ymmärrys alkaa loppua… ja kaiken sen jälkeen lähetään vielä lähikuppilaan vetää lärvit. Tuloshan oli juuri yllä mainittu – talutin sänkyyn ympäripäissään olevan äitini.
Ei ole eka kerta. Niin kauan kun muistan, äitini on ollut alkoholin pauloissa, käyttänyt sitä lohtuna, satunnaisesti… Nykyään ymmärrän syyt, miksi hän niin teki. Siis menneisyydessä, kun sisarukseni ja minä olimme pieniä. En voi tähän nyt koko elämänkertaa kirjoittaa mutta sanottakoot siis näin lyhyesti: tätä touhua jatkunut satunnaisesti monta vuotta. Voi helvetti… nyt tästä varmaan saa kuvan, että olisin ollut 24/7, lapsuudesta asti, jonkinlainen pullonkorkkilapsi. Ei. Hyviä hetkiä on ollut. On ollut pitempiä taukoja juomisessa jolloin on ollut ihan normaalia arkea.
Juominen ajoittuu huonoille päiville lähinnä. Hienointahan tässä on se että kävin juuri viime kesän psykologilla omien ongelmieni vuoksi, oli kuulemma oireeni viitannut lievään masennukseen tai jotain sinne päin. Nyt näyttäis siltä että paskat ajatukset tulis takaisin jos tää jatkuu…. just ku olin saanut paremman olon.
Tilanne nyt siis se että joudun tässä valvomaan koneen kanssa monta tuntia koska en voi mennä suihkuun ettei äitini heräisi. Tämä kämppä missä ollaan, on niin pieni, äänet kuuluu liian kovaa. Oon sen verran ”paskanen”, en ole nyt pariin pv käyny suihkussa kiireen takia. Koska omistan pakkomielteen, niin en voi mennä paskasena puhtaaseen sänkyyn :):):) hienot on ongelmani ja perjantai-ilta. Tervemenoa vaan ja vitun hyvää viinkoloppua teille keillä on siihen mahdollisuus.
Kommentit
(1)
Sara nuortenlinkistä
16.10.2017 12:12:43
Hei Harhakuvitelma, kiitos tärkeästä tarinastasi! Turhautumisesi on hyvin ymmärrettävää. Vanhemman juominen aiheuttaa usein ahdistusta, vihaa, surua ja jopa sääliä. Näitä tunteita on hyvä päästä purkamaan tai käsittelemään, yksin oman pään sisällä ne voivat muuten käydä liian raskaiksi. Se, että vanhemman juominen tuntuu pahalta, ei kuitenkaan poista niitä hyviä hetkiä, joita teillä on ja tulee olemaan.
Ehkä ensi alkuun kurkaa sellainen nettisivu kun Varjomaailma. Se on paikka nuorille, jotka kokevat haittoja vanhempien päihteidenkäytöstä. Meillä alkaa siellä esimerkiksi nimetön ja luottamuksellinen nettiryhmä 17-vuotiaille ja sitä vanhemmille joulukuussa. Mitä jos tulisit mukaan? Varjomaailmasta löytyy myös nimetön nettineuvonta, jos haluat jutella ammattilaisen kanssa ensin kahden.
Jos päätät mennä taas psykologille, mikä ei olisi yhtään huono idea, niin puhu sielläkin tästä. Kyse on ennen kaikkea sun hyvinvoinnista, siitä saa ja pitää pitää huolta! Vanhemman juomiseen voi olla vaikea vaikuttaa, mutta omaan jaksamiseen sen sijaan voi.
Jaksamista ja lämpimiä ajatuksia sulle!