07.01.2020 | Viiltely
Vaikeeta aikaa
Nimimerkki: En jaksa enää (12)
Moi. Oon 12-vuotias tyttö ja oon 6lk no en ala enempää selittelee mitää joten alotan mun tarinan. Noin 4lk aloin miettiä et mitä jos en pääse luokalta tai entä jos koulu alkaa menee paskasti ja sit aloin puhumaan mun olotilasta meijän luokan ohjaajalle. Sit jossain kohtaa en ymmärrä mikä mulle tuli mut aloin ”viillellä”. Alotin viivottimella koska en uskaltanu käyttää mitää muuta vielä. Ja ”viiltelin” nelosluokalla sillä viivottimella mut ku pääsin vitoselle nii mul tuli ulkonäköpaineita ja aloin viillellä avaimilla. Se ei ollu nii paha sillo vitosen syksyllä mut sit kevääl mä ajattelin vaa et kaikki menee päin perset ja oon ruma yms.
Sitte vitosen kesäl oli hauskaa ja aattelin ettei mun elämä ookkas nii paskaa ku aattelin mut ku pääsin kutoselle nii kaikki muuttu pahemmaks…no kaikki kokeet mitä on nyt ollu täs kutosen syksyl on menny paskasti oon saanu 7 ja 6 ajattelin, et ehkä ne ekat kokeet on vaa vähä vaiket ku en oo päässy jyvälle. Mut kaikki kokeet mitä on ollu nii on menny päin peetä eikä se johdu etten ois osannu vaa koska koulu ei enää kiinnosta. Alussa aloin taas viillellä mut tein jotain pahempaa ku vaa viiltelin jollain avaimella. Aloin viiltelee taulukoukulla ja puukolla ja sit en halunnu et äiti näkee niitä, nii mun piti alkaa nukkuu hupparilla. En voinu käydä äitin kaa enää saunassa yms.
Mut sit yks aamu ku äiti tuli herättää mut nii nukuin t-paidalla nii äiti näki mun viillot ja alko itkee sit olin vaa sillee unohda noi mä meen nyt kouluu. Sit myöhemmi opettaja huomas et oon alakuloinen jote ope varas mulle koulukuraattorille ajan. No mä sit aloin käydä siel ja se oli iha kivaa. Mut sit yks kerta halusin kertoo mun käsistä ni sit vaa itkin ja itkin ja sit kuraattori arvas mist on kyse, joten sanoin kuraattoril et haluun lähtee pois täält kuraattorilt enkä haluu enää tulla takasi, ni sit se vaa kyseli et miks ja sano et mä nyt varaan ens viikoks ajan ja sanoin vaa eieieiieiei en oo tulos sain ns ”paniikkikohtauksen” tai sellasen et olin vaa et en oo tulos hyvästi ei nähä enää ikinä.
No se ei sit varannu mulle aikaa enää mut sit mul sanottii et mulle on varattu sellanen aika jos jutellaan musta ja siel on kuraattori,opettaja, mun äiti, koululääkäri ja kouluterveydenhoitaja. siel vaa sit juteltii kaikesta ja katottii mun käsiä ja tein sellasen kyselyn ja sain siitä 18/20 p eli mul on masennus ja sit mul sanottii et jos kävisin juttelee lääkärin kaa, mut sit se lääkäri laitto äitil viestin et en tarvii apua ja sit sanoin siit mun opelle ja se sano et ei voi olla totta, et sä et sais apua sit se meni puhuu terveydenhoitajalle siitä, mut en tiä viel et meenkö juttelee vai en. Ja sit siel lääkärissä kuulemma päätettäis et meenkö osastolle vai en. Mä saan vrm masennuslääkkeitä yms. mul on edelleen masennus ja aattelen koko ajan et jos vaa tekisin pari ISOA viiltoo vaik sillee et osun valtimoon tai kaulaan teen jonku mut en haluu et muut huolehtii musta nii en pysty. Kiitti jos luit/kuuntelit tänne asti.
Kommentit
(3)
Anonyymi
08.01.2020 06:22:25
Kyllä sä pääset siitä yli. Puhu aikuiselle tai useammille. Ja ÄLÄ VIILTELE ENÄÄ vaikka mieli tekis.
Anonyymi
13.01.2020 13:44:17
Rakas, älä viiltele enää!! Sä saat apua, ja avun kanssa masennuksesta paranee. Masennus on tosi yleistä, ja sen hoidossa on tosi tärkeää, että saa keskusteluapua ja tukea. Kerro jollekin aikuiselle, vaikka äidille, kouluterveydenhoitajalle tai opettajalle siitä, että sinulle tulee itsetuhoisia ajatuksia ja mietit ison viillon tekemistä. Ansaitset kaiken avun pahaan oloosi, ja on aikuisten vastuulla auttaa sinua. Sinä voit puolestasi auttaa heitä kertomalla rohkeasti miten paha olo sinulla on. Pystyt kyllä siihen! Olet arvokas
Anonyymi
23.01.2020 19:00:37
Hei me kaikki selvitään kaikesta ite oon saman ikänen ja on tosi vaikeeta mut oon oppinu että oikeesti ihan mitä vaan sattuu ni mä en ikinä luovuta vaikka vähän mieli tekiskin!