13.02.2023 | Kaveriporukka, Mieliala, Syömishäiriö
Tyhmää mut silti
Nimimerkki: Nimetön syy (12)
Tää on ehkä tyhmää mut kuitenki. Haluun vaan kertoo jollekki joka ei tiiä mun elämän henkilöitä tän. (Mainitsen tässä mun painon ja pituuden joten varoitan vaan jos triggeröi :})
Aloitan tän nyt sillä, että mulla on ollu tosi paljo ongelmia mun painon kanssa. Oon esimerkiksi paastonnu päiviä ja sitonut vöillä mun mahaa pienemmäksi että voin pitää yli isoja huppareita joista mun kehoa ei näy muutenkaan. Mulle on myös pienestä pitäen sanottu että kannattaa vetää vatsaa sisään. Oon myös aina ollut isoin frendi isoin sisaruksista tai serkuista ja siitä mua on nimitelty paljon. Muistan hyvin kuinka 3lk mun veljet haukku mua läskiksi ja siaksi vaan kun olin niiden kaa normaalisti. Muistan ku näin ekaa kertaa mun puolsiskot ja olin heti kateellinen niiden laihuudelle (9v) (Olen nyt 170cm ja 67kg)Mun vanhemmat eros ku olin 3lk ja iskä muutti n tunnin ajomatkan päähän meistä mutta kävi meillä joka ilta Äiti kuitenki löysi uuden miehen äkkiä jonka sitten näin ensimmäisen kerran sammuneena kuorsaamassa meidän sohvalla ku heräsin. Se oli aika pelottavaa koska se on kuitenki aika isokokoinen parrakas mies. Vähän sen jälkeen äiti kertokin että sillä on kaks tyttöö 10v ja 8v ja olin tosi innossaan siitä ja tulinkin toimeen aika hyvin niiden kanssa.
Sen jälkeen iskä ei enää käynytkään meillä usein ja mua harmitti se tosi paljon koska olin aina ollut iskän tyttö ja äitin kaa mun suhde ei koskaan ollu hyvä varsinkaan ku sain sossut sen perään eskarissa kun
kerroin siitä opelle miten se oli hengarilla repässy mun posken sisäpinnan naarmulle ja lisäsin siihen että se ois heittäny mua jakoavaimella joka oli siis täysin vale mutta en mää ymmärtäny et siitä seurais mitään koska olin ennenkin valehdellu koulussa ilman seurauksia. Sinä päivänä äiti huusi mulle täyttä kurkkua pihalla kun tulin koulusta ja vielä viime kesänä mun 8v serkku haukku mua tyhmäksi siitä mitä olin sillon tehnyt jo melkeen 6v sitte ja sen äiti oli levitellyt sitä kaikille. Itkin sinä päivänä paljon.
Alettiin olemaan paljon mun äitin miesystävän talolla ja siellä kuulin ja näin kaikkea. Mun äiti ja se mies oli koko ajan joko juomassa tai humalassa. Siellä myös kävi paljon eri porukkaa juomassa. Se äidin mies käytti mua ja mun sisaruksia kelkkailemassa ja mulle aina huudettiin siitä että huusin siellä kyydissä. Olin siis pienenä jääny kaatuneen kelkan reen+ noin 5 kyydissä olevan alle kun mun eno kaato sen kelkan. Me saatettiin olla kyydissä ku se ajo kaverilleen hakemaan sen juomaan.
Vähän sen jälkeen aloin vihaamaan mun ulkonäköä ja painoa. En enää näyttänyt mun kehoa kellekään ennen ku oli pakko ja silloinkin vedin sisään niin paljon kun voin. Olin myös huonossa kaveri porukassa sillon. Aina kun yritin puhua siinä porukassa mulle käytännössä sanottiin ettei mua haluta kuunnella ja että mun pitäis pitää turpa kiinni. En halunnut vaihtaa porukkaa koska olin ollut samojen tyyppien kanssa koulun alusta lähtien. Olin silloinkin aina se joka unohtu synttärikutsuista tai se viimeinen kenen kanssa hengata.
Kun 4lk alko olin vieläkin sen porukan kanssa. Silloin yks meidän luokkalainen alko väittää että olisin kiusannut sitä siitä asti kun se oli 1lk ja mä 2lk. Olin sen takia monissa puhutteluissa ja myös vararehtorin puhuttelussa. Mun äiti sai siitä viestejä ja onneksi usko mua ku sanoin et en ollu tehny mitään sille. Jossain vaiheessa kuitenkin sanoin siitä sille äidin miehelle että se ärsytti ja se sano kaikille et itkin siitä sille ja käytännössä sanoi että sille ei koskaan tultais vittuilemaan ja ongelma on mussa.
Jossain vaiheessa mun elämään tuli kaks 3lk tyttöä joiden kaa hengasin koko ajan. Kaikki oli kivaa silloin vaikka kaikki rahat meni karkkiin ja energiajuomiin lintsasin välkkiä ja muutenkin. Ne oli mun ekat oikeet kaverit ikinä. Olin kuitenkin tyhmänä päättänyt muuttaa iskälle äitin ja sen mun entisen kaveriporukan takia ennen ku tapasin ne ja kadun sitä vieläkin.
4lk kesä oli ensimmäinen kesä jolloin ajattelin tappaa itseni vaikka olin vasta 11. Ajattelin että siten ei tarvisi kestää sitä kaikkea. En kuitenkaan tehnyt itsaria koska mulle sanottiin että voin aina muuttaa takaisin kunhan olen ainakin jouluun asti iskällä ja ajattelin iskää ja sitä miten hän odotti mua sinne. 5lk alkoi ja kävin säännöllisesti äidillä ja näin kahta parasta kaveriani n. kerran kuussa. Isosiskoni lopetti siellä käymisen ja asui omalla äidillään kokoaikaisesti. Uudessa koulussani sain kaksi kaveria joiden kanssa olin koko ajan. Tuntui kuitenkin aina että olisin kolmas pyörä. Jossain vaiheessa aloin olemaan erään toisen tytön kanssa ja olinkin ehkä 2kk kunnes hän veti välit kun olin kerran entisten kavereideni kanssa. Toinen kavereistani kuitenkin vaikutti siltä ettei hän pitänyt minusta joten en ollut paljoa hänen kanssaan. Keväällä olin taas kaveri sen tytön kanssa joka veti minuun välit ja taas kaveruus loppui samasta syystä. 5lk ei muutenkaan ollut parasta aikaa minulle. Yritin laihtua koko ajan. En syönyt koulussa yhtään enkä paljoa muutenkaan ja samaa toinen äidilläni asuvista parhaista kavereista. Laihduin 5kg vuoden aikana mutta nyt sain ne kaikki takaisin vaikka olenkin 10cm pitempi. 5lk kesällä liikuin melkein kokoajan äitini luona. Karkailin kotoa kavereideni kanssa. Olimme kolmelta aamuyöllä kirkon takamailla ”yrittämässä puhua hengille” suunnilleen asuin kavereilleni mutta minulla oli hauskaa.
6lk alussa meille tuli uusi oppilas jonka otin kaverikseni. Kaveriporukkani muuttui koko ajan ja menetin toisen äidillä asuvista parhaista kavereistanikin hetkeksi mutta sain tänään taas korjailtua välejä. Minusta liikkuu nyt kaikkea entisten ystävieni levittämää huhua koulussa. Olen monen ihmisen terapeuttina mutta minulla ei ole ketään kelle puhua mistään koska en halua huolestuttaa läheisiäni joten olen keksinyt muita huonompia tapoja asioiden käsittelyyn:( Minulla on myös nykyään lähtenyt motivaatio kaikesta. En jaksa mitään en näe kavereitani koskaan. Voin olla iloinen mutta tulla surulliseksi yhdestä jutusta ja olla surullinen loppupäivän. Välillä myös tuntuu että en olisi oikeasti täällä. Välillä myös näen kuin seinäni liikkuisivat ja aaltoilisivat. En pysty nukkua mutta en pysy hereillä koulussa 🙁 En tiedä mistä se johtuu mutta toivon että se loppuisi pian.
Kiitos kun luitte tämän 🙂
Kommentit
(1)
Nuortenlinkki
13.02.2023 12:43:49
Hei!
Kiitos tarinastasi!
Jokainen tarvitsee kuuntelijan, niin sinäkin. Olet rohkea kun kerroit asioista ja kannustankin sinua käymään vaikka koulusi terveydenhoitajalla juttelemassa. Uni on kuitenkin todella tärkeä osa hyvinvointiasi ja sen kun saa kuntoon, voi moni asia näyttää valoisammalta.
Voimia ja aurinkoista kevättä!
T. Nuortenlinkki