08.01.2019 | Itsetuhoisuus, Vanhempien alkoholinkäyttö
Tulevaisuus olis jos ikinä sinne päästäis
Nimimerkki: Mukava olla elossa tulevaisuudessa (17)
Hei, sinä siinä, joka luet tätä. Minun tarinani on ihan erilainen kuin olen mistään muualta lukenut.
Luulis, että elämä olisi täydellistä, kun saanut elämässä kaiken mitä ikinä pyytänyt ja kavereitaki ollu aina. Eikä myöskään kiusattu. No eihän tää tarina olisi täällä, jos tällä prinsessatarinalla ei olisi kääntöpuolta.
Kun täytin 15 sain kuulla, että perheessä on jo pitkää ollut päihdeongelmia. Koin kuolemanläheisen tilanteen ja tunsin ensimmäistä kertaa elämässä, miltä tuntuu olla ”eloton”. No mennään vuosi eteenpäin suvussa kuolee perheelle monta läheistä ihmistä ja porukoiden päihdeongelma jää. Yritä siinä pysyä pinnalla, kun kuuntelee samaa huutoa ja surua. Alan huomaamaan omassa koulumenestyksessäkin pienen masennuksen.
Tilanne menee kokonaan mettään, kun toinen vanhemmista alkaa aamusta iltaan ryyppäämään. Tässä välissä on keskusteltu ammattilaisten ja kavereiden kanssa. Tilanne jatkuu yli vuoden ja pahentuu omalta kohdalta, koska alan käyttää kaikenlaisia päihteitä ja itken itseni uneen. Loppujen lopuksi tämä ei satu, koska se on jo arkea.
Miten tämä tarina poikkeaa on siinä, että olen koulussa lahjakas ja olen jo valmiiksi nuoreksi hyvin menestynyt. En tiiä onko tulevaisuuteen panostus hyvä vai huono asia. Olisiko elämä helpompaa vaan päättää, jos ei olisi tulevaisuudessa mitään? Omaa mieltä painaa eniten se, miten jaksan piävästä toiseen ja saan lopulta sen, mitä kaikki lupaavat minulle.
Toivottavasti joku ottaa tästä opiksi, että vaikka kuinka hyvät tai huonot lähtökohdat on niin voi silti elämä mennä näin väärin vain muutaman vuoden aikana. Kirjotan tätä tarinaani about 4.00 aamuyöllä itkettyäni 2 tuntia sille, etten tiiä miten jaksaa huomiseen koulupäivään.
Kommentit
(1)
Tuuli Nuortenlinkistä
08.01.2019 09:11:58
Moikka ja kiitos tarinastasi!
Se, että asiat ovat päällisin puolin hyvin (koulussa sujuu, ei kiusata, on kavereita) ei tarkoita sitä, että asiat oikeasti olisivat hyvin. Kaikki tarvitsevat tukea joskus ja siinä ei ole mitään noloa tai omituista. Usein puhuminen auttaa selkeyttämään ajatuksia ja helpottaa oloa jo ihan sellaisenaan ja puhua saa ihan kaikki, tilanteesta huolimatta. Ei ole olemassa liian pientä huolta, josta kannattaa puhua.
Luuletko, että sulla olis joku luotettava aikuinen, jolle rohkaistuisit puhumaan näistä sun ajatuksista? Tää aikuinen voi olla sun opettaja, kuraattori, terveydenhoitaja tai vaikka kaverin vanhempi. Sellanen tyyppi, jolle sun olis mahdollisimman helppo kertoa. Voit myös kirjoittaa tälle aikuiselle, jos puhuminen tuntuu vielä vaikeelta ja kaikkea ei myöskään tartte pystyä kertomaan heti.
Vanhempien tai vanhemman juominen vaikuttaa koko perheeseen monilla eri tavoilla. Kirjoitat tarinassasi riitelystä, jota et jaksa enää kuunnella ja ei sun pitäisi joutukaan kuuntelemaan. Tosi moni nuori kantaa huolta juovasta vanhemmastaan ja häpeää sitä tilannetta ja siksi jättää kertomatta kotitilanteesta kodin ulkopuolella. Vanhemman juomisesta saa kuitenkin puhua ja se puhuminen voi auttaa avaamaan samalla niitä muita elämässä olevia solmuja. Vanhemman juominen ole koskaan lapsen syy.
Kannattaa tutustua Varjomaailmaan, joka on suunnattu nimenomaan niille nuorille, joille vanhempien juominen aiheuttaa huolta. Varjomaailmassa voi myös harjoitella siitä asiasta puhumista esim. laittamalla viestin neuvontaan. Myös Nuortenlinkissä on neuvonta ja molempiin noihin voi lähettää viestin nimettömästi, jos se tuntuu tällä hetkellä parhaalta vaihtoehdolta.
Tärkeetä on, ettet jäisi yksin miettimään, koska kenenkään ei tartte aina pärjätä yksin.