Tulevaisuus olis jos ikinä sinne päästäis

Nimimerkki: Mukava olla elossa tulevaisuudessa (17)

Hei, sinä siinä, joka luet tätä. Minun tarinani on ihan erilainen kuin olen mistään muualta lukenut.

Luulis, että elämä olisi täydellistä, kun saanut elämässä kaiken mitä ikinä pyytänyt ja kavereitaki ollu aina. Eikä myöskään kiusattu. No eihän tää tarina olisi täällä, jos tällä prinsessatarinalla ei olisi kääntöpuolta.

Kun täytin 15 sain kuulla, että perheessä on jo pitkää ollut päihdeongelmia. Koin kuolemanläheisen tilanteen ja tunsin ensimmäistä kertaa elämässä, miltä tuntuu olla ”eloton”. No mennään vuosi eteenpäin suvussa kuolee perheelle monta läheistä ihmistä ja porukoiden päihdeongelma jää. Yritä siinä pysyä pinnalla, kun kuuntelee samaa huutoa ja surua. Alan huomaamaan omassa koulumenestyksessäkin pienen masennuksen.

Tilanne menee kokonaan mettään, kun toinen vanhemmista alkaa aamusta iltaan ryyppäämään. Tässä välissä on keskusteltu ammattilaisten ja kavereiden kanssa. Tilanne jatkuu yli vuoden ja pahentuu omalta kohdalta, koska alan käyttää kaikenlaisia päihteitä ja itken itseni uneen. Loppujen lopuksi tämä ei satu, koska se on jo arkea.

Miten tämä tarina poikkeaa on siinä, että olen koulussa lahjakas ja olen jo valmiiksi nuoreksi hyvin menestynyt. En tiiä onko tulevaisuuteen panostus hyvä vai huono asia. Olisiko elämä helpompaa vaan päättää, jos ei olisi tulevaisuudessa mitään? Omaa mieltä painaa eniten se, miten jaksan piävästä toiseen ja saan lopulta sen, mitä kaikki lupaavat minulle.

Toivottavasti joku ottaa tästä opiksi, että vaikka kuinka hyvät tai huonot lähtökohdat on niin voi silti elämä mennä näin väärin vain muutaman vuoden aikana. Kirjotan tätä tarinaani about 4.00 aamuyöllä itkettyäni 2 tuntia sille, etten tiiä miten jaksaa huomiseen koulupäivään.