Toivo paremmasta tulevaisuudesta

Nimimerkki: The End (13)

Moikka, ajattelin nyt kirjottaa mun oman tarinan tänne. En muista aikaa millon tää kaikki alkoi, olisko ollut joskus 2 vuotta sitten.

Mun isä on aina juonut, juhlapyhinä, juhlissa, kotona missä vaan. Isäni on kännissä kauhea, hän alkaa kertomaan aina kaikenlaisia tarinoita jotka pelottaa paljon. Esimerkiksi että äitini olisi pettänyt häntä, veljeni olisi pitänyt puukkoa hänen kaulallaan, yms kaikkea kauheaa. Itse oon saanu aika paljon traumoja näistä, vaikka äiti yrittää aina etten kuulisi totuutta.

Porukat ovat vielä yhdessä mutta toivoisin että ne eroaisi, valitettavasti se olis tosi hyvä juttu. Perheessämme virtaa alkoholi. Meitä on 4 lasta, minä ainoana kotona asuvana alaikäisenä. Olen nähnyt kaikki meidän perheenjäsenet kännissä, lukuunottamatta äitiä. Nykyään viiltelen ja sairastan jonkin asteista masennusta (ei diagnosoitu).

Kenellekkään en ole tästä puhunut. Kaikki kehottavat puhumaan mutta oikeasti se on TODELLA vaikeaa. Koulu menee arvosanojen kautta hyvin, mutta muuten se kaikki on tuskaa, oon aina yksin koulussa. Mulla ei ole ketään kaveria tai vaikka oliskin, en mä niitten kanssa jaksais olla. Se mitä tässä maailmassa itse haluisin eniten, olis se että asuisin normaalissa perheessä ja olisin terve tai sitten olisin kuollut. Haluisin vain kuolla pois.

Puran tunteitani usein runoihin joten laitan tähän yhden tekemäni. 🙂

                Pieniä sanoja

   Miten tän helvetin loppumaan saa
   en tunteitani enää pysty hallitsemaan
       Oisko aika jo täältä lähteä
nähdä se suru, päästä helpotuksesta
           oisko se sen arvoista?
               Sitä ei moni tiedä
   muuten tän kaiken paskan joudun yksin niellä
          Feikkihymy päällä aina vaan
       harvat sisältä pystyy näkemään
     sitä tuskaa jonka joutuu kokemaan
     mutta eihän kukaan siitä välitäkkään
              veri vuotaa, arpia syntyy
                oon taas sen äärellä
              vaikka mä niin lupasin
                       mutta ei
              halut vei mukanaan
           on se elämä niin vaikeaa
             Joskus helpompaa ois
          teitä katsella pilven reunalta
                  enkelinä liidellä
                  taivaan siivellä
      tääl mä viel joudun kärsimään
       millon mun aikani koittaa saa
     Tähdet tähdet, mä vielä sinne tulen.

Kuvaa aika hyvin mun tunteita, mut tää on vaan yksi runo niistä kymmenistä. Tiedän että muilla on paljon pahempia ongelmia ja mun on vain niistä pienin, kuitenkin tää mulle itelle on iso ongelma. Mun tarinani ei ole vielä ohi, mun tarinani ei lopu koskaan…

Tsemppii kaikille jotka fiilaa mua <3 pus!