18.03.2019 | Kaverit, Kiusaaminen, Vanhempien ero, Yksinäisyys
Tekohymyä
Nimimerkki: Pupu hullu (Alle 12)
Hei! Alotan kertomaan tätä mun tarinaa mun vanhemmista.
Eli mun vanhemmat on eronnu ja tää kaikki alko siitä. Asun suurimman osan äidin luona, joten mulle tulee helposti ikävä isääni.
1. luokalla minua kiusattiin, mutta oli minulla todella hyvä ystävä. Nyt kiusaaminen on loppunut, mutta mua silti syrjitään. Tuon ystävän ja mun välit on menny.
Nyt oon tosi yksin täs maailmas. Ollaa myös äidin kaa sovittu, että kerrotaan kaikki toisillemme, mut en voi kertoo tätä. Mun rinnassa on kauhee kivi, jota joudun kantaa.
Jos on jotai vinkkejä miten pääsee täs tunteesta pois, ni voitte kertoo.
Kommentit
(1)
Haavelintu
18.03.2019 19:36:17
Olen pahoillasi vanhempiesi puolesta. Ymmärrän, ettet pysty kertomaan äidillesi tunteistasi ja ajatuksistasi. Joskus vanhempien kanssa ei vain ole niin hyvissä väleissä. Olisi kuitenkin tärkeää, että pystyisin puhumaan jollekin. Miten olisi vaikka koulusi terveydenhoitaja, tai kuraattori. Vieraalle ihmiselle avautuminen voi ahdistaa, mutta usko pois sen jälkeen on paljon kevyempi olo. Yhdessä voisitte miettiä erilaisia ratkaisuja tilanteeseesi.
Syrjiminen on väärin ja kaikki pitäisi ottaa huomioon. Vika ei johdu sinusta, sillä jokainen pitäisi hyväksyä sellaisena kuin on. Hyvä kuitenkin kuulla, että itse kiusaaminen on loppunut.
Et ole yksin, vaikka siltä saattaisikin tuntua. Maailmassa on paljon ihmisiä, joka välittävät sinusta, muista se!
Ystävääsi poikki menneet välit ovat ikävä juttu, mutta siitä on vain jatkettava eteenpäin. Niin raskaalta ja vastenmieliseltä kuin se saattaa tuntuakkaan.
Harrastatko jotain? Ehkä joku uusi harrasteporukka voisi olla kiva juttu. Mistä vain tykkäät.
Et ole yksin. Et ole ainoa. Olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet. ❤️