Tehtyä ei saa tekemättömäksi

Nimimerkki: punished kid (17)

Muistan lapsuuttani ilolla. Olin onnellinen ja iloinen lapsi jolla oli 4 vuotta vanhempi sisarus. Asuimme siskoni, isäni ja äitini kanssa omakotitalossa taajama-alueella. Muistikuvat ovat pieniä, mutta muistan kuinka isä ja äiti riiteli, ja äitini raahasi minut ja siskoni autoon keskellä yötä ja lähdimme pois yhteisestä kodista. Olin tällöin 3-vuotias. Muistan kuinka itkin ja kysyin miksi äiti vei meidät pois isän luota. Äiti vastasi että ”Näin on parempi”.

Muutimme Pohjanmaalle, kauas isästä. Näimme joka toinen viikonloppu ainoastaan siskoni kanssa isäämme. Elämä tuntui menevän eteenpäin uudessa paikassa, kunnes…. Äitini sai oudon kohtauksen keskellä yötä ja lähti ajamaan siskonsa luokse paniikissa, ja me istuimme siskoni kanssa kyydissä. Äidillä oli harhoja, pahoja harhoja. Hän ei kuitenkaan halunnut hoitoa tai lääkitystä, joten keskellä yötä panikkilähtöjä tuli monta.

Tätini pakotti äitini menemään lääkäriin, josta hänet hoidettiin mielisairaalaan. Minusta ja siskostani tehtiin lastensuojeluilmoitus ja isälleni meni tieto tilanteesta. Isäni otti ohjat käteensä ja muutimme siskoni kanssa takaisin isälle.

Muistan kuinka kävimme aina katsomassa äitiä mielisairaalassa joka kerta, uudestaan ja uudestaan kun hän joutui sinne harhojen takia.

Äitini harhat poistuivat vuosien mittaan ja hän muutti samalle paikkakunnalle missä asuimme. Asuimme vuoroviikoin isällä ja äidillä. Asuminen oli erillaista. Isän luona meillä oli kuri ja sääntöjä, mutta äidin luona me saimme elää miten halusimme.

Olin 5-vuotias ja olin yksin äitini luona. Hän käski minun pukea saappaat ja takin päälleni, että lähdetään käymään kaupassa. Muistan vain sen, että kiukuttelin koska en halunnut mennä kauppaan. Äitini otti minua hiuksista kiinni ja veti päätäni taaksepäin huutaen miksi en tottele. Itkin. Itkin kauheasti enkä saanut sanaa suustani. Äitini heitti minut eteiseen naama edellä lattiaan. Nousin lattialta ja hän tuli ja löi minua kasvoihin. Uudestaan ja uudestaan, heitti ympäri asuntoa ja huusi kuinka olen pilannut hänen uuden elämän. Sitten pimeni. Kaikki pimeni.

Heräsin vuorokauden päästä sairaalasta ja isäni istui sairaalasänkyni vieressä. En tajunnut mitä oli oikeasti tapahtunut kun poliisit tulivat kyselemään minulta asioista ja he puhuivat lääkärini kanssa. Lopullinen diagnoosi oli tämä: äitini oli pahoinpidellyt minut.  Äiti oli hakannut oman 5-vuotiaan pikkutyttönsä.

Sain lähestymiskiellon äidille ja isäni sai huoltajuuden minusta ja siskostani. Monta yötä itkin ja sain paniikkikohtauksia jos kuulin sanan ’äiti’.

Nyt tapahtuneesta on yli 10 vuotta, mutta tapahtunut jätti syvät arvet. En pidä äitiini mitään yhteyttä vieläkään, lähestymiskielto on edelleenkin voimassa. Syytä en koskaan ole saanut tietää, miksi hän teki näin minulle.

Sanoi kuka mitä tahansa, en tule koskaan antamaan anteeksi hänen tekoaan, olipa hän sairas tai ei, ei tuommoista tehdä.