Lahjoita
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Teen auringonlaskusta joskus kauniin

Nimimerkki: Outo tyyppi (14)

Moi kaikki aatelin kertoo mun elämästä ja mun syvistä mielenterveys ongelmista. Mä oon kirjottanu tänne pari kertaa aikasemminki sillon olin 13, mutta niitä muuneltiin niin paljon joten halusin tehä selvän. koska mua ei ikin oo kuuneltu ja toivon et ees joku ymmärtäis miten se oikeesti meni.

Eli sillon kun olin pieni olin tosi ilonen ja tulevaisuus näytti valoselta. Kun menin kouluun mua alettii kiusaa mua ennen tota on kutsuttu oudoksi ja haukuttu. Mua kiusattiin koska mulla oli aina hame ja lasit. Ne rikkoki kerran mun lasit. Näin myös paljon hahmoja mutta siitä on otettu selvää ja onneks mulla ei oo mitään psykoosi sairautta. No vuodet vieri ja milon sitte pää alko jumittaa oli kun olin 11. Muistan sen elävästi mä näin sellasta unta että mua haukuttii läskiks ja sama ääni on vieläki päässä. No aloin treenaa syömään rajotavasti. Oon myös aina ollu vähä ylipainone ja pitkä. Yritin juosta kiloja pois jos vaaka näytti liikaa hakkasin itteni mustelmiin ja raavin verille en sillon tienny mitä viiltely on tai mielenterveys onglmat. Sama homma jatkuu edelleen, mutta paljon on ehtiny tapahtuu. Sitte 6 aloin olla kahen feikkifrendin kanssa ja niite takia muutin koko itteni. tyylin luonteen kaiken. mutta onneks sain mun parhaan ystävän, joka on myös ainoo, mut yks on parempi kun ei mitään.

Ite jätin sitte mun kaks vanhaa toxista kaveria. No kesällä 2021 ne feikkifrendit sanotaa nyt elina ja kiira jätti mut ja sain kuulla, et ne on puhunu iha vitu paljoo paskaa musta selän takana. Sinä kesänä olin myös ekaa kertaa kännissä ja syksylä oli tarkotus lähtee yläasteelle. Ekat pari päivää meni ihan ok paitsi etää pari niistä olin kännissä. No sitten parin viikon yksinäisyyden jälkee keksin et hei voin olla niite kahen vanhan kaverin kaa mut se ei ollu kivaa ku oltii vaa hiljaa tai ne jutteli keskenää ja mä kysyin jotai, sitte tuli riita ja meidän ”ystävyys” loppu.
Sitte alko alamäki aloin käyttää vapee koulus niin et pystyin olee siellä Ja aloin saamaa ekoja paniikkikohtauksia. Kerroin äidille ja se ohjas psykologille ja siellä jauhettii vaa paskaa. En kertonu, et olin alkanu viillellä. Joululoma oli alkamassa mietin ehkä siitä tuli parempi mieli, mutta olin väärässä. Sain ainaki ees pari viikoo olla rauhas kiusaajilt.
Koulu alko ja pari päivää sen jälkee mun hoitoponi kuoli. Silloin romahdin. Vedin ekan ya:n mutta siitä kukaan ei tienny. Olin ne pari päivää niin päihtyneenä et en tiiä mite selvisin. Aloin juomaa melkee joka päivä ja nyt vuos eteenpäin ymmärrän et se oli alkoholisti homma. Tamikuun lopussa mä otin mun 2 ya:n ja olin sammunu lattialle ja isi tuli ja huomas mitä olin tehny. Paikka näytti aika järkytävältä ja vanhemmat näki mun ranteet ja sitte lähettii päivystykseen. Sain kuitenki seliteltyy, et se ei ollu im yritis vaikka oli. Välkät olin vessassa itkemässä ja viiltelemässä. Ovea hakattiin ja mä makasin siellä nyytissä paniikissa itkemässä ja kuuntelin Ville Nurmisen musaa. Ennen koulua join niin, että pystyin siellä olla. Ja vedin mun kolmannen ya:n kukaan niistä ei kukaan tienny. Olin niin väsyny että nukuin koulussa tunneilla, mutta yöllä en saanu unta, ei oo välii mite paljon oon nukkunu, kuitekin väsyttää.

Paska olo jatku ja se kevät meni vähä niinku meni. Tammikuus en pystyny mennä kouluun ja lintsasin tosi paljon. yritin myös kerran. Sitte alko kesäloma ja aluks meni itseasiassa vähä paremmin mut sitte se meni siihen et aloin juomaa yritin huk**aa itteni mereen. Päivänä kun tulin kotiin meidän saaresta aloin viiltelee ja siitä alko  2 kuukauden putki ranteet ja jalat piilossa ja sitten yritin im 2 kertaa jouduin suljetulle Ja sitte parin viikon päästä kouluu ja siitä pari viikoo seuraavaan yritykseen taas suljetulle ja kotilomalla jouduin psykoosiin ja sitte takas. sen jälkeen olin tutkimus jaksolle.

Alussa yritin taas ja suljetulle mutta sitte olo parani ja mulla oli pari viikoo parempi olo. Se oli helpottavaa mutta ehei. Sain diagnoosit masennus ja anoreksia. Jouluks mieli oli iha paskana ja uutena vuotena yritin taas ya:lla. Seuraavasta päivästä muistan että join jotain hiiltä ja jotai kysymyksii johon vastasin väärin. En tienny ees mun nimee. Seuraavana päivänä heräsin osastolla mutta sain mut valehtelemalla ulos. Sen jälkeen olo on ollu järkyttävä. En jaksa tehä mitää mut syömishäiriö pakottaa liikuu. En tiiä mitä yritän, En jaksa siivota, pesytyy, Välii meikkaan mutta ne meikit on sit naamas pari päivää. Eilen jouduin taas psykoosiin ja lanssilla sairaalaan ja nyt oon suljetulla osastolla.
Tää on jo tuttu paikka ja täällä olo tuntuu säilytys purkilta. Oon 6 kertaa yritäny im mutta pitää todeta että en mä ees sitä osaa. Oon yksinkertaisesti paska ihminen, joka ei osaa mitään Oon iha vitu ruma ja vihaan itteni ihan helvetin paljon. Harmittaa että mun vanhemmat joutuu kestämään tätä ja, että eilen löin mun iskää ja purin äitiä. Vaikka välillä pelkään äitiä ja ne on tosi kireitä niin samal rakastan niitä. Kaikki sukulaiset luulee, et oon joku täydellinen pikku tyttö. Mä luulen, et jos kiusaajat kävelis mun kengissä ne ois jo kaatunu kauan sitte. En ymmärrä että oon vielä täällä. Joka päivä yhtä helvettia, joka päivä jollan tavalla saan itteeni satutaa. Oksentelen ruokia, piilotaan ruokaa. Mun kissa on täällä ainoo, kuka ei koskaan mua oo pettäny. Kepparit on kanssa rakkaita ja mun tän hetkinen hoito heppa Helmi se on ihana. Se tykkää musta ja sen kanssa ystävästyminen on ollu ihanaa koska Helmi ei oikeen tykkää ihmisistä.
Mun vanhemmat on kivoja paitsi että neki on satuttanu mua sanoilla monta kertaa. Oon sekasin päästäni enkä tiedä jos mikään sitä kokonaiseksi saa. Jos alan miettii pikku minua, alan itkeä. Se on tänä päivänä täynnä arpia, otsassa haava, sekasin, hukassa, vihaa itseään ja kiusattu. alkoholisoitumisenki kestäny. Miten oon viellä täällä? Miks muilla on kivaa Miks muilla on kavereita? Miks haluun joka päivä kuolla? Miks satutan itteeni kaikella mitä löydän? Mitä vittua mä teen. Mulla on myös sosiaalista ahdistusta. Pelkään, jos mulle puhutaan, pelkään ihmismassoissa, pelkään, kun lähden tallille, pelkään koulussa, pelkään kaikkialla. Jostain syystä luulen, että tää ei ikinä mee paremmaks mutta ehkä. 
 

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(1)

Location

Ametistikivi

20.05.2023 22:16:28

Anteeks ku ihmiset on paskoja tyyppejä😭😭😭😭 Kukaan EI sais kestää tällasta mut yritän muistaa että sä et oo yksin vaikka tuntuu siltä muitakin on jotka on kokenu tämmöstä ja kaikki tukee sua🥲❤❤ mä en ees tiiä auttaako tää kommentti mitenkään mutta tein tän sun vuoksi❤️‍🩹