Tätäkö elämä on

Nimimerkki: Nuori jonka toivo kadoksissa (14)

Hei!

En enää tiedä mitä tehdä. Elämälläni ei ole mitään merkitystä.

Kaikki tämä alkoi kaksi vuotta sitten, kun äiti ja hänen tyttöystävänsä erosivat. Heidän suhteensa kesti 9v ja hänen tyttöystävänsä oli kuin toinen äiti minulle. Eron jälkeen äitini masennus paheni ja hän purki sitä juomalla baarissa. Olin todella paljon yksin emmekä koskaan käsitelleet heidän eroaan.

Sen jälkeen, kun äitini alkoi käydä baareissa, eristin itseni kaikista kavereistani. En tehnyt muuta kuin olin kotona, koska en jaksanut muuta. Silloin kaikki sen aikaiset kaverini kaikkosivat ja sen jälkeen minulla ei ole ollut oikeita kavereita. Vain koulukavereita, joiden kanssa olen koulussa, mutten vapaa-ajalla.

Nyt äitini on onneksi paremmassa kunnossa ja hän on seurustellut todella kivan miehen kanssa vuoden.

Yksinäisyys kuitenkin johti siihen, että aloin viiltelemään, koska se tuntui ainoalta asialta, joka auttoi minua. Viiltelin 2 vuotta ja nyt olen ollut kaksi kuukautta kuivilla, koska meinasin jäädä kiinni. Kun lopetin viiltelyn, aloin lyömään itseäni. Yksinäisyys on tuonut minulle ahdistusta enkä meinaa uskaltaa olla yksin julkisilla paikoilla. Saan paniikki- ja ahdistuskohtauksia vähintään 6 kertaa viikossa.

Haluan elää, mutta jos se on näin toivotonta, en näe mahdollisuutta.