Tarinani

Nimimerkki: Spark (14)

Olen nyt 14-vuotias tyttö. Joudun jättämääm tarinasta paljon pois, mutta haluan jakaa edes osan kokemuksistani jollekin. Ongelmani alkoivat 4. luokalla. Istuin joka välitunti kiipelytelineessä samassa paikassa yksin. Samoihin aikoihin menetin parhaan kaverini, joka ei ikinä kai edes ollut paras kaverini. Viides luokka sujui normaalisti. Minulla oli huono maine luokassani, mutta kavereita minulla oli. Kuudennella luokalla kuitenkin aloin taas olemaan
yksin. Sain tietää, ettei minusta pidetä. Entinen paras kaverini oli ainoa, joka kysyi, onko kaikki kunnossa. Aloin taas kaveeraamaan hänen kanssaan. Pyrin musiikkiluokalle, etten joutuisi samalle yläasteelle jonne kaikki muut
menivät. Muistan edelleen osan hurraukset, kun he kuulivat etten tule heidän kanssaan samaan kouluun. Minua kiusattiin.

Yläasteella päätin aloittaa kaiken alusta. Samaan kouluun tuli tutuistani vain ainoa kaverini kuudennelta luokalta. Entisen parhaan kaverini kanssa välimme vain jäivät siihen. Pilasin kuitenkin ensivaikutelmani heti ensimmäisen viikon kukuessa ja jäin syrjäytyneiden porukkaan. En päässyt luokkani muiden tyttöjen mukaan, enkä poikienkaan mukaan. Tutustuin ala-asteen kaverini Ainon(nimi vaihdettu) kanssa mukavaan tyttöön Elliin(nimi vaihdettu). Samoihin aikoihin aloin pohtia, olisiko minulla lievää masennusta. En puhunut kuin kahdelle kaverilleni, koska minulla oli huonot välit vanhempieni ja siskoni kanssa. Myöhemmin oli jo liian myöhäistä.

Porukkaamme lyöttäytyi mukaan neljä poikaa, joista kahden kanssa minulla katkesi samana vuonna välit kokonaan. Kaksi jäi, Ossi ja Ville(nimet vaihdettu). Seitsemännen luokan alkupuolella tapahtui elämääni aika merkittävä juttu. Huomasin olevani ihastunut Elliin. Ensin epäröin enkä hyväksynyt itseäni mutta sitten huomasin etten enää osannut kuvitellakaan itseäni seurustelevan pojan kanssa. Kerroin seksuaalisesta suuntautumisestani Ellille, Ainolle ja Villelle, mutta vain Ainolle ihastuksestani Elliin. Seitsemännen luokan aikana tapahtui paljon. Elämäni laski koko ajan liukumäkeä alas. Vuoden 2017 alussa mukaan tuli itsetuhoiset ajatukset ja teot.

Heinäkuussa 2017 yritin itsemurhaa.

Kahdeksas luokka alkoi. Voimani vähenivät kokoajan. Marraskuussa kuitenkin sain omakseni maailman ihanimman tyttöystävän. Mutta ei elämä silti parantunut. Välit perheen kanssa heikkenivät ja kavereidenkin kanssa tuli
muutamia riitoja. Sentään Ossin kanssa lähenin.

Syksyllä 2017 yritin itsemurhaa uudestaan.

Nyt on vuoden 2018 kevät. Mikään ei ole mennyy parempaan suuntaan, mutta taistelen yhä. Seurustelen edelleen tyttöystäväni kanssa. Mukaan on tullut uusia ongemia. Kaverini epäilevät minulla bulimiaa. Itsetuhoisuus on
lisääntynyt ja voimat vähentyneet. Koulunkäyntikin on laskussa. No, yritän pärjäillä. Yrittäkää tekin. Tässä oli tarinani tähän asti. Saa nähdä, miten se jatkuu.

Olen kirjottanut tänne ennenkin ja silloin jäi harmittamaan, kun monikommentoi, että haluaisi tutustua minuun. Nyt korjaan virheeni: Instagramini on siis @sadoetori.

Kiitos kuuntelemisesta.