Tänään sinulla on ylivoima

Nimimerkki: Sofi (15)

Sattuu. Sattuu niin että särkyy.
Huutaa. Huutaa niin että hajoaa.
Itkee. Itkee niin ettei jäljelle jää mitään.

Ikävöitkö?
Onko sinulla ikävä?
Onko jotain, mitä haluaisit takaisin?
Onko joku tai jokin, jota rakastit enemmän kuin itseäsi?

Ikävä. Mietin joskus, voiko siihen kuolla. Mietin, miten pieni ihminen oikeastaan onkaan. Miten pieneksi maailma muuttuu, kun surusi kasvaa suureksi. Mietin, pystyisinkö enää jatkaa, vaikka kaikkialla vain luki, että kyllä elämä kantaa. Pohjalta pääsee vain ylös. Mutta voiko pohja vajota?

Kivusta huolimatta minä kai elin. Elin vaikka liitokseni olivat hauraammat kuin koskaan. Päivät taistelin selviytyäkseni ja illalla olin iloinen siitä, että selvisin taas yhdestä päivästä. Ja jokaikinen aamu kokosin sirpaleistani itseni ja pakotin repaleisen sydämeni jaksamaan.

Taistelua tämä on vieläkin. Taistelua surua ja mieletöntä ikävää vastaan. Mutta tänään minä olen voitolla. Minulla on ylivoima. Vastustajani heikkenee pikkuhiljaa.

Kyllä sinä jaksat vielä tämän päivän. Kyllä sinä vielä tänään jaksat hengittää. Kyllä sinun hakattu sydämesi vielä tänään jaksaa lyödä takaisin, pitää sinut elossa. Usko pois.

Se aika, jolloin taistelusi oli kovimmillaan, pyyhkiytyy pois. Aivosi skippaavat sen taitavasti jättäen muistiin mustan aukon. Aika, joka oli ja meni. Aika jota ei olisi edes tarvinnut olla. Se aika katoaa muististasi tai muuttuu sumeaksi. Sitä ei ole. On vain sen pieni varjo jossain kaukana. Niin kaukana, ettei sitä edes melkein näe.

Minä en uskonut. En uskonut kaikkia niitä hömppiä siitä, että parempi aika tulee vielä, tämä ruoskinta loppuu joskus. Minun olisi kannattanut uskoa. Minun olisi kannattanut, vaikka silloin näinkin vain suruni ja valtavan ikävän. Minun olisi kannattanut uskoa, vaikken nähnyt tietä ulos pahasta olostani. Näin vain kaikki ne, joita ei enää ollut.

Niin se vain menee. Pahoja asioita seuraavat joko hyvät tai vielä huonommat. Jotain sieltä kuitenkin tulee. Et sinä tähän jää loppuelämäksesi. Sinulle tapahtuu jotain, olen siitä ihan varma. Yhtä lailla olen ihan varma, että sinä olet jollekin tärkeä, vaikkei siltä tunnu.

Sinä hymyilet juuri nyt.
Sinä elät.
Eläthän huomennakin, vaikka sinuun sattuu?
Elä vaikka vain siksi, että tämä maailma tarvitsee sinua kaikesta huolimatta.