Lahjoita
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

06.07.2018 | Perhe, Yksinäisyys

Syrjäytetty

Nimimerkki: louderliver (15)

Mun elämä on mm. iskän tekemisien ja valintojen takia ollu täynnä paskaa ja kaikki se on johtanu masennukseen, syömisongelmiin ja itsetuhosuuteen.

Oon loppujen lopuks kestäny kaiken sen aika hyvin, oon aina päässy kiipee sielt pohjalta ylös, verisin jaloin mutta kuitenki. Mutta tää iskän uus vaimo ja sen lapsi on vika niitti.

Iskä ei ajattele mua tai mun veljiä enää ollenkaan, tai miltä musta tuntuu. Se vie sen uutta, täydellistä perhettä ulkomaille, laivalle ja joka paikkaan, ostaa uuden vastarakennetun talon ja välittää vaan niistä.

Joudun aina väistään ja antaan ja luopuun ja odottaan jos on kyse tästä uudesta lapsesta.

Mun iskä ei enää tunnu rakastavan mua, se ei ainakaan osota sitä millään tavalla, ja hänen uusi perheensä on aina etusijalla, eikä omilla lapsilla oo niinkään väliä.

Mua harmittaa tosi paljon se, et en merkkaa iskälle enää tyyliin mitään, oon vaan kotipiika joka tekee kaiken puolesta kun käsketään. Ja vastaan sanomalla tai kieltäytymisellä saan vaan kauheet huudot niskaan.

Oisin, vanhempien erosta ja siitä mitä iskä on tehny menneisyydessä, huolimatta halunnu et oltais iskän kaa pysytty läheisinä pitempään ko kaks vuotta. Erosta on jo pian neljä vuotta ja en voi sanoo enää ees että rakastaisin mun iskää.

Haluun vaan sanoo et vaikka tuntuis et teiän vanhemmat on ihan paskoi eikä välitä teistä, niin yrittäkää pitää välit niihin hyvinä, koska ne on kuitenki teiän vanhemmat ja ite ainakin kaipaan sitä aikaa kun iskä teki mun kanssa asioita ja välitti. ♡

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *