Subutex vei mennessään!

Hei,
on ymmärrettävää, että läheisillä on tarve purkaa tilannettaan, kun nuori käyttää huumeita. Nuortenlinkki ei alustana kuitenkaan ole tähän oikea paikka. Syyllisten etsiminen ei helpota ketään, vaan pahimmillaan varmaan jopa pitkittää ongelmaa lisäämällä häpeää ja korottamalla kynnystä kertoa ongelmasta ja vahvistaa käyttäjän tunnetta omasta arvottomuudestaan. Päihdelinkin keskustelualueella toimiva Vilpola on huumeidenkäyttäjien läheisille tarkoitettu tukikanava, missä voi läheinen purkaa rehellisesti omia tunteitaan ja saada näin vertaistukea tilanteeseensa. Vilpolaan pääsee tästä.
Jaksamista tilanteeseesi!
-Nuortenlinkin ylläpito

Mä olen subutexia käyttäneiden tai edelleen käyttävien nuorten aikuisten äiti.
Tämä henkinen helevetti vanhempana on sietämätöntä. Vuosien valehtelu päättyi siihen, kun toinen sisaruksista sai päihdepsykoosin kannabiksen, pirin ja subutexin yhteiskäytön seurauksena.
Nyt ovat omien sanojensa mukaan kuivilla, mutta luottamus ei palaa varmaan koskaan. Epäily on jokapäiväistä.
Perhe on yrittänyt tukea aineista irti pääsyssä, mutta se on syönyt henkisesti meistä jokaista.
Kaiken tämän paskan jälkeen olen ollut työkyvyttömänä huhtikuusta, jolloin kaikki paljastui. Nyt on heinäkuun loppu. Joudun tämän helvetin ja bipolarin takia tällä hetkellä käyttämään Lamotriginia maksimiannoksella, teiptyliä nukkumiseen sekä Ketipinoria ahdistuksen estoon. Nuorten vanhempi sisar käy psykologilla ja veli veteli ahdistukseen lääkkeitä ja alkoholia reilulla kädellä. Sai psykoosin hänkin. Äskettäin todennäköisesti bentsoista ja alkoholista meni niin huonoon kuntoon, että tarvittiin ensihoitoyksikkö ja elvytys. Lasten isä on kuollut jo vuosia sitten, joten hän ei ole tätä helvettiä elämässä täällä enää. Nuorten mummo joutuu käyttämään sekä masennus- että unilääkkeitä.
[Kommentin sisältöä muokattu] -Nuortenlinkin ylläpito

Tsemppii koukusta pois paasemisesta! mutta muista etta addiktio on koko elamänpitunen sairaus kun oot siihen huumeilla joutunu. Käy kokouksissa ja soita putsaana olevalle ihmiselle jolla omaa kokemusta jos tekee mieli vetää. Puhuminen auttaa niin paljon et lähtee ne vetohalutkin.

 Huumeet on perseestä.... miksi jotku edes käyttävät niitä, niiden kokeilukin on ihan älytöntä....  ne vie rakkaudenkin kauemmas.

Ajattelin nyt sit ensimmäistä kertaa ikinä kirjottaa tälläselle keskustelupalstalle...

Niin... Oon itekki ollu subutexin käyttäjä ja tehny hirveesti töitä sen eteen, et pääsisin siit hirveest myrkyst eroon ja oon onnistunukin. Käytin aikasemmin ihan kaikkee, millä sai vaan hyvän olon ja nupin sekasin, mut nyt viime vuodet on menny oikeestaan pelkällä subulla. Sitä oon käyttäny päivittäin ja suonensisäsesti tietenkin. Mulla menee sellaset 3-4milliä päivässä, ja tätä on nyt sit taas jatkunu 2,5 vuotta. Se on vaan venyny ja venyny, koko ajan pitäny lopettaa, mut jotenki siitä on tullu niin rutiininomaista. Päivä ei tietenkää lähe käyntiin ilman aamuvetoja, ja sit kun tuun koulusta tai töistä himaan vedän iltapäivälläkin. Rentoudun jotenkin sen avulla, ku tulen kotiin ja laitan telkkarin päälle. Illalla käyn yleensä sitten näkemässä ystäviä, käyn kuntosalilla, lenkillä tai vietän aikaa poikaystäväni kanssa. Ennen nukkumaan menoa otan taas iltavedot ja meen nukkumaan hyvillä mielin. Tämä rutiini mulla on nyt ollu kohta 3 vuotta. Mulla on kaks onnistunutta katkoa takana, ja kaks pitkää kuntoutusjaksoa. Olin viime kerran hoitojen ja poikaystävän ansiosta 1,5 vuotta raittiina, sit vaan ajattelin et jos nyt taas sen yhen kerran vois, ku niin pitkään ollu ilman ni saan jotain olojakin pitkästä aikaa, ku ei toi subu siis oo toiminu vuosiin enää, enkä enää haluu palata siihen et käytän jotai muutaki. Eli siis lähinnä tällä hetkellä käytän siks et jäin siihen koukkuun ja tarviin sitä joka päivä et pystyn hoitaa asioita, koska muuten oon "kipee" ja siitä on tullut niin rutiininomaista ja helppoa, sillä poikaystäväni hoitaa minulle joka päiväksi sen mitä tarvitsen. Hän ennemmin haluaa hoitaa asian, sillä hän ei halua että minä tapaan narkomaaneja. Elämme muuten ihan tavallista arkea, käymme kouluissa ja töissä. Tykkäämme kumpikin panostaa ulkonäköön ja hienoon sisustukseen kodissamme. Raha ei millään meinaa riittää, kun tarvitsen jokapäiväisen subutex annoksenikin. Poikaystäväni kyllä tukee lopetuksessani, mutta kaikki on vain minusta kiinni. Hän tietää entisenä addiktina, ettei pysty toista pakottamaan, vaan se halu täytyy tulla minusta. Hän tosin on itse metadoni korvaushoidossa, mutta ottaa lääkkeensä oikein, eikä käytä oheistuotteita. Haluaisin tietää mielipiteitä mitä teen? Miten minun kannattaa edetä tässä tilanteessa? Kun toisaalta haluan lopettaa, toisaalta en. Kun tällä hetkellä en itsekkään tiedä. En haluaisi enää mennä katkolle, sillä en halua että töissä tai koulussa saataisiin tietää ongelmastani. Haluaisin lopettaa kotona. Vai olisiko minulle paras vaihtoehto hakea korvaushoitoon? Olen pitkään sitä kyllä vastustellut, mutta.. Tiedän kyllä että tää on "väärin" mitä teen, tai siis en halua olla koko loppuelämääni naimisissa tän skeidan kans. Mut vaikee ajatella, mitä keksin tän tilalle, sillä muutenkin mulla on TOSI PAHA piikkikoukku. Haluun joskus perustaa perheenki, enkä sillon halua mitään huumeita. Vihaan muutenkin valehdella sukulaisille, omille vanhemmille ja ystäville ongelmastani. Kukaan ei siis tiedä mitään. Kirjoitin siksi näin pitkästi, sillä haluaisin mahdollisimman paljon jeesiä, ja tietää mitä mieltä te olette. Olen vasta 24v nainen, enkä halua pilata koko loppuelämääni.

Ajattelin nyt sit ensimmäistä kertaa ikinä kirjottaa tälläselle keskustelupalstalle...

Niin... Oon itekki ollu subutexin käyttäjä ja tehny hirveesti töitä sen eteen, et pääsisin siit hirveest myrkyst eroon ja oon onnistunukin. Käytin aikasemmin ihan kaikkee, millä sai vaan hyvän olon ja nupin sekasin, mut nyt viime vuodet on menny oikeestaan pelkällä subulla. Sitä oon käyttäny päivittäin ja suonensisäsesti tietenkin. Mulla menee sellaset 3-4milliä päivässä, ja tätä on nyt sit taas jatkunu 2,5 vuotta. Se on vaan venyny ja venyny, koko ajan pitäny lopettaa, mut jotenki siitä on tullu niin rutiininomaista. Päivä ei tietenkää lähe käyntiin ilman aamuvetoja, ja sit kun tuun koulusta tai töistä himaan vedän iltapäivälläkin. Rentoudun jotenkin sen avulla, ku tulen kotiin ja laitan telkkarin päälle. Illalla käyn yleensä sitten näkemässä ystäviä, käyn kuntosalilla, lenkillä tai vietän aikaa poikaystäväni kanssa. Ennen nukkumaan menoa otan taas iltavedot ja meen nukkumaan hyvillä mielin. Tämä rutiini mulla on nyt ollu kohta 3 vuotta. Mulla on kaks onnistunutta katkoa takana, ja kaks pitkää kuntoutusjaksoa. Olin viime kerran hoitojen ja poikaystävän ansiosta 1,5 vuotta raittiina, sit vaan ajattelin et jos nyt taas sen yhen kerran vois, ku niin pitkään ollu ilman ni saan jotain olojakin pitkästä aikaa, ku ei toi subu siis oo toiminu vuosiin enää, enkä enää haluu palata siihen et käytän jotai muutaki. Eli siis lähinnä tällä hetkellä käytän siks et jäin siihen koukkuun ja tarviin sitä joka päivä et pystyn hoitaa asioita, koska muuten oon "kipee" ja siitä on tullut niin rutiininomaista ja helppoa, sillä poikaystäväni hoitaa minulle joka päiväksi sen mitä tarvitsen. Hän ennemmin haluaa hoitaa asian, sillä hän ei halua että minä tapaan narkomaaneja. Elämme muuten ihan tavallista arkea, käymme kouluissa ja töissä. Tykkäämme kumpikin panostaa ulkonäköön ja hienoon sisustukseen kodissamme. Raha ei millään meinaa riittää, kun tarvitsen jokapäiväisen subutex annoksenikin. Poikaystäväni kyllä tukee lopetuksessani, mutta kaikki on vain minusta kiinni. Hän tietää entisenä addiktina, ettei pysty toista pakottamaan, vaan se halu täytyy tulla minusta. Hän tosin on itse metadoni korvaushoidossa, mutta ottaa lääkkeensä oikein, eikä käytä oheistuotteita. Haluaisin tietää mielipiteitä mitä teen? Miten minun kannattaa edetä tässä tilanteessa? Kun toisaalta haluan lopettaa, toisaalta en. Kun tällä hetkellä en itsekkään tiedä. En haluaisi enää mennä katkolle, sillä en halua että töissä tai koulussa saataisiin tietää ongelmastani. Haluaisin lopettaa kotona. Vai olisiko minulle paras vaihtoehto hakea korvaushoitoon? Olen pitkään sitä kyllä vastustellut, mutta.. Tiedän kyllä että tää on "väärin" mitä teen, tai siis en halua olla koko loppuelämääni naimisissa tän skeidan kans. Mut vaikee ajatella, mitä keksin tän tilalle, sillä muutenkin mulla on TOSI PAHA piikkikoukku. Haluun joskus perustaa perheenki, enkä sillon halua mitään huumeita. Vihaan muutenkin valehdella sukulaisille, omille vanhemmille ja ystäville ongelmastani. Kukaan ei siis tiedä mitään. Kirjoitin siksi näin pitkästi, sillä haluaisin mahdollisimman paljon jeesiä, ja tietää mitä mieltä te olette. Olen vasta 24v nainen, enkä halua pilata koko loppuelämääni.

Hei tsemppii huumeiden käytön lopetukseen! Jos on johonkin aineeseen jäänyt koukkuun nii tietty siitä on vaikee päästä yli, mut hei kyllä siitäkin selvii hengissä! Eti ittelles motivaatioo jostain toisest asiast nii et keskity enää nii paljoo kamoihin :3

Osaako joku kertoa miten nuoren saa irti Subusta oikeesti, halua kuulema on mutta ei keinoja, aineen käyttö jatkunut 3-4 vuotta kuulema....

aivopesulla hoituu kaikki ja arjen muuttamisella ei ittensä muuttamisellaa saa mittää aikaa

Olen kirjoittanut tämän tarinan mikä yläpuolella näkyy ollessani 16 vuotias . Täytän aivan kohta 19 ja päihderiippuvuus on todellakin Loppu elämän kestävä matka ja itse päättää pääseekö siitä irti vai ei. Itse taistelen edelleen irtipääsemisestä. Äitini kuoli sinä vuonna kun olin 16 vuotias se oli minulle kova paikka ja asiat pakenivat entistä enemmän. Toivon sydämestäni, että nuoret jättäisivät huumeet kokeilematta. Elämäni on todella vaikeaa joka päivä saan miettiä mistä saan rahaa ruokaan sun muuhun. Pari kuukautta sitten erosin tuosta miehestä mikä oli minua vanhempi ja sen jälkeen kaikki viimeinen ilo tuntui lähtevän. Jossain vaiheessa alan kirjoittamaan blogia elämästäni taistella päihteitä vastaan ja sielä näette sitten viimeistään miten minulla menee...

Jeesus Kristus on vapauttanut monet ihmiset huumeista. Hänen puoleensa kannattaa kääntyä ja pyytää häntä auttamaan.

Itse olen 18 vuotias ja juuri menossa toista kertaa hoitoon. Toivon että tällä kertaa natsaa. Sekakäyttöä ollut jo 14 vuotiaasta asti, nykyisin Alkokaan ei maistu, saa miettiä päivittäin että mistä rahaa repäsis tarvittaviin asioihin. Tuilla elän ja käteen ei jää mitään kun käyttää. Perhe suhteet poikki, ongelmia tulee uusia ja vanhoja virkavallan kanssa, nyt tässä pakkailen ja kirjoittelen subutex päissään yllätys, odotellen että torstai lähestyy ja saan uuden mahdollisuuden nousta jaloilleni. Mukava löytää tämmöinen palsta, en olisi ikinä uskonut että mitään kirjoittaisin tänne mutta tässä tämä nyt on. Mukava aina tiedostaa että en oo yksin tän sairauden kanssa vaikka tietenkään sitä kenellekään toivokkaan. Lapsuus ollut rankkaa ja huumeet pyöriny jo sillon messissä ja tähän kasvanut, nyt on mun aika päästää irti ja rakentaa oma tulevaisuus eikä samoja teitä mitä mutsi ja faijat. Kiva kun täällä voi vain kertoa eikä sen enempää. Kiitos.

Hei!
Itse olen ollut subutex koukussa 6-vuotta, jotka ovat olleet hyvin vaikeita.
Kokeilin subua jo 16-vuotiaana,nyt olen 25vuotias. Koukkuun jäin 19-vuotiaana, tai silloin sain ensimmäiset fyysiset vieroitusoireet kokea. Korvaushoidossakin olin yli 3 vuotta, josta lensin ulos noin kuukausi sitten, oma vikani oli sillä käytin lähes koko hoidon ajan amfetamiinia ja sekaannuin huumausainerikoksiin sen verran pahasti että pitkät tuomiotkin on vielä tulossa.

En koskaan olisi korvaushoidossa ollessani uskonut, että joudun vielä tilanteeseen, ettei hoitoa ole. Enpä silloin paljon miettinyt että herätys, mene sinne lääkkeelle.

Nyt on tilanne kuitenkin tämä: Kodittomana olen ollut koko vuoden 2018, aina on ollut kuitenkin vakituinen osoite, jossa katto pään päällä, nyt ei enää ole.

V*ttu tää on rankkaa ja mietin itsemurhaa päivittäin, odotan että pääsisin päihdepsykiatriselle osastolle mutta pelkään jo nyt etten jaksa sitä aikaa että paikka vapautuu, kun en tiedä yhtään milloin sinne pääsen :/ Jos on toivoa sulla vielä, lopeta huumeiden käyttö ja ihannointi,tässä ei ole mitään järkeä. Sairasta tää on.
"Tippu kyydist, ei pysy tahdissa, itse lääkitsee itsestään kasvista, se mikä ei tapa, ei vahvista, SE AHDISTAA" - Köyhä Jonne

Ois kannattanu nenään vetää eikä mihinkään suoneen, huhhuh. Ois pysyny ehkä paremmin hallinnassa.

ÄLKÄÄ HEI OIKEESTI JÄÄKÖ SUBUUN KOUKKUUN ! Tuhoo elämän ja sen kuka ole / olit.

Ois kannattanu jättää piikkihommat ja nokittaa vaan

Mun sisko kuoli pari vuot sit huumeisii, meni bentst,subu,piri yms perhees alkoholi ja kannabis aina läsnä. Jouduttii siskonkaa laitoksee 14-15 vuotiain. Siskon kuolema rankka. Ite join ekan kerran about 10vutiaan sit tuli rööki, kannabis sitte jouduin laitoksee ja enimmäksee benet ja naksut.Dokasin PALJON aina ku mahollist, jouduin mont kertaa lanssiI lastenklinikalle yms. Sit ku sisko kuoli olin 16v ja hän 17 v sisko oli mun tuki ja turva AINA. Meil oIi suht samat kaverit paitsi vuosien varrel muuttu tietty jotkut. Pistin kaikkiin välit poikki jotka käytti. Ja sen jälkee kaikkiin muihinki kukaa ei IIu mun tuken paitsi poikaystävä. Dokasin harvoin, lopetin röökin vuodeks käytin nuuskaa rupesin treenaa monien vuosien jälkee. Rupesin sit vähä ajan pääst näkee frendei (kaikki ties kui rankka siskon kuolema ja kui huumevastane olin) mut silti ain naksui,pirii. meni aluks noil pelkästää Sit erosin poikaystävänkaa ja rupesin pyörii enemmä frendienkaa. meni enemmä piriI kunnes pikkuhiljaa benet tuli kuvioihin, benet ain Iähteny käsist. Löhti vaa enemmä huumeit listaIIe. Aina ku käytin ees jotai tuli jäIkikätee paska fiiIis siskon takii. En ikin oo heittäny hihaa.Kokeilin subuu ekan kerran joskus 3-4v sit ja välil bene päis ottanu subuu mut tullu nyt kuvioihin kk sit enemmä. Mul ei oo nii pahaa huumekoukkuu mut tää vuos on oIIu yht taisteluu. Perhe nähny mut mont kertaa sekasi. Kaikki kaverit ja muutki nähny kaikki tietää miks ees kusetan niit? Emmä oo sekasi, mut silmät pyörii pääs. Valvonu viikon putkee, mont kertaa oIIu radal ja päässy pois. Nyt oIIu 3-4pv selvinpäi pitkäst aikaa mut tuntuu kuukaudelt, tänää join pari perheenkaa nii iso himo lähtee ottaa ees pari rauhottavaa jotai ees. Yritän ja yritän mut en oo saanu pidettyy itteeni tänä vuon ees kuukaut käyttämät mitää. En tiiä mitä teen jos en pääse pois näist. Menee koko aja vaa pahempaa suuntaa. Ei pitäny koskee subuu tai beneihi ku sisko ja pari frendii kuoIi mut mis sitä mennää nytki tekis mieli hakee. Pakko päästä pois täst frenditkää ei käytä mitää enää paitsi uudet frendit jotka tuIIu täs matkan varrel. Paska omatunto ja kaikkee paskaa. Tunnen ku pakko saada jotai mut haluun päästä eroo mut mikää ei motivoi.Kait mä täst pääsen ku tarpeeks yritän mut silti ain ratkeen ennenku päässy yrittää kunnol. Nähny Iiikaa paskaa huumeiden takii. Päässy pilaa kivasti elämää pienel ajal. Nyt täs 19v toivottoivasti pääsen jonnekki elämäl

Ei vittu tekee pahaa lukea tälläsiä 13v Lissun kertomuksia ku vittu kuukauden vedetty aineita ja saatu kaikki jo sekasin olevinaan ?Itte olen kohta 20v pläränny kemikaalien kanssa, mutta oon vitun kovas kunnos ja käyn duunis yms ja tienaan enemmä mitä tälläset tyypit näis yhteensä. Kato ei se huumeissa ole vika vaan siinä että parutaa hetiku ollaa vähä koitettu jtn. Ei kannata leikkiin ryhtyä jos henkisen voiman taso on tyyliin "voi vittu siis pyllistin vääräs asennossa ig kuvaan. Täytyy tehä itsari siis vittu iiik". Hävetkää te saatanat ketkä annetta huonon kuvan mielen työkaluista ??