18.06.2019 | Masennus, Paniikkikohtaus, Yksinäisyys
Sekava vuodatus
Nimimerkki: blancc (15)
Mä oon aina ollu ilonen lapsi. Aina tanssahtelemassa ja nauramassa. Aina laulamassa ja aina hyvien puolella, aina se joka haluaa muille parasta eikä jätä ketään yksin. Aina se ”reilu kaveri”.
Ekaa kertaa ikinä mä kirjotan/kerron mihinkään miltä musta ihan oikeesti tuntuu. En tiiä koska oisin viimeks ollu onnellinen, aidosti nauranu tai hymyilly. Ala-asteella ja yläasteen alussakin mua kiusattii. Ihmiset pitää mua laiskana paskana joka ei saa mitään aikaan, mutta multa vaatii niin paljon edes selvitä päivästä toiseen. Mul on kokoajan hirveet paineet. Haluun olla paras. Hyvä tytär, hyvä kaveri, hyvä ihminen. Mut en oo, enkä tuu oleen. Tuun varmaan aina olemaan tää piilossa itkevä kakara joka peittää viillellyt reidet ja ranteet, hymyilee ettei tarvis edes yrittää puhua siitä mikä painaa. Oon ollu jo niin kauan hiljaa etten varmaan edes osais.
En jaksa enää tälläsiä päiviä. Tulee hetkiä kun en tiedä pärjäänkö, selviinkö, kestänkö. Rintaa painaa ja puristaa, tuntuu et rinnan päällä istuu elefantti jolla on kuudenkymmenen kilon kahvakuula kärsässä. Huone muuttuu pienemmäks, ja henki kulkee heikommin. Tuntuu kun henkitorvi vaan kapenis ja kurkku turpois umpeen. Korvissa humisee ja silmissä sumenee. Kaikki muu hämärtyy noina hetkinä mut muistaa kuitenki tarkasti kaikki omat mokansa, vanhojen kiusaajien sanat, isän ja äidin huudot, kaikki tyypit jotka on menettäny..
On niin yksinäistä ja harmaata. En nää tulevaisuutta, en ees huomista. Oon jumissa tän kaiken feikkihymyn takana koska en haluu kohdata sitä kipua mitä tiedän et on. Oon luullu et voin paeta tätä mutten voi. Asiat on aika huonosti eikä mun jalat kanna.
Kommentit
(1)
Tuuli Nuortenlinkistä
18.06.2019 10:53:55
Moikka blancc ja kiitos tarinastasi!
Kerroit tarinassasi, että tämä on ensimmäinen kerta, kun avaudut tuntemuksistasi. Hienoa, että rohkaistuit käsittelemään tuntemuksiasi ja kertomaan niistä myös muille mahdollisesti samankaltaisessa tilanteessa oleville. Tiedäthän, että jokainen meistä tarvitsee ja ansaitsee joskus tukea ja apua? Ja että apua on myös tarjolla kaikille sitä tarvitseville?
Kipeistä asioista olisi hyvä päästä puhumaan jonkun kanssa. Puhuminen, niin vaikeaa kuin se aluksi saattaakin olla, helpottaa oloa ja auttaa tarkastelemaan omaa tilannetta uudesta näkökulmasta. Luotettava ja turvallinen keskustelukumppani, esimerkiksi perheenjäsen, tuttu aikuinen, terveydenhoitaja tai vaikkapa koulukuraattori, pystyy tukemaan sua ja auttamaan sua saamaan tarvitsemaasi apua.
Jos kasvokkain asioista puhuminen tuntuu haastavalta, Nuortenlinkin neuvontaan voit lähettää kysymyksen nimettömästi ja Sekasin-chatissa voit keskustella huolistasi ammattilaisen kanssa sekä pohtia, millaista apua on tarjolla ja millainen apu saattaisi auttaa sun tilanteessa.
Kaikkea hyvää sulle – ethän jää huoliesi ja tuntemuksiesi kanssa yksin, sillä sä ansaitset voida hyvin ja olla onnellinen!