Lahjoita
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Se ei jätä mua rauhaan

Nimimerkki: Tunteeton (Alle 12)

Toi ei siis oo mun oikee ikä, olen siis tosiaan reilusti yli 12. En vaan halua kertoo ikääni kenellekkään. Muuten joku voi tosta noin vaan ajatella ikäni perusteella millanen oon.

Tiedän että tänne kirjottaminen auttaa, joten kirjotan sitten nyt. Sun ei tarvii lukee, mutta jos jaksat olisin kiitollinen.

Olipa kerran, ja valitettavasti on vieläkin, eräs tyttö meidän luokalla. Me ei koskaan olla oltu kovin hyvissä väleissä. Me tykätään eri asioista, ja meillä on ollu kaikkee menneisyydessä. Nooh, jotenkin meistä sitten tuli ”kaverit”. Me sovittiin vanhat jutut, ja ajattelin että se tyyppi ois oikeesti muuttunu. Ei se ollu. Ei tippaakaan.

Joskus se saatto suuttua tyhjästä. Seuraavana päivänä tuli ”Anteeks en tarkottanu, saanhan anteeks?” -viestit. Ja tietenkin annoin anteeks. Muuten se ois suuttunu lisää, joka oli ihan helvetin lapsellista. Jossain vaiheessa se alko kertoon musta juoruja koulussa. Sitten se ”ihan läpällä vaan” haukku mua läskis, huoraks, paskiaiseks… Ja annoin aina anteeks.

Ja jos sanoin siitä jotain jollekkin, ja se sai tietää, sain kuulla olevani vitun kusipää jolla on paha ongelma. Jos se haukku mua, niin se oli vitsi. Jos mä haukuin sitä, olin tosissani. Lopulta vaivuin masennukseen. Estin sen wapissa, mutta se kiusas viesteissä. Kertoi että sen ”aidot kaverit” ja kaikki muut nauraa mulle. Koko maailma nauraa mulle.

Aloin viiltelemään. Ja kaupungissa ajattelin aina kuinka helppoo ois vaan hypätä auton alle. Mietin mikä ois paras tapa kuolla. Mutta sitten jossain kohtaa kaikki vaan muuttu harmaaks. En tavallaan enää tuntenu mitään. Mulle tuli vaan hyvä olo viiltelystä, ja siitä (anteeks jos tää kuulostaa kamalalta) että kuvittelin tän tytön kuolleeks. Se tyyppi pilas mun elämän. Nyt kesälomalla olo on vähän parempi, mutta en halua enää kouluun.

Se tyyppi pilas mun ilosuuden, koulumenestyksen, sen takia mun ihastus alko vihaamaan mua, se pilas mun koko elämän. Jos tietäisin etten voi jäädä kiinni, tappaisin sen. Mutta tiedän että jään kuitenkin kiinni, joten en tee sitä. Enkä anna sen pilata mun elämää enempää.

Kiitos jos luit tänne asti. En oo kertonu näistä asioista, masennuksesta, viiltelystä yms. kenellekkään. Tuntuu hyvältä jakaa ne maailmalle.

Onnellista loppuelämää.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(6)

Location

Se joku Ihmeinen

21.06.2017 21:41:56

Mul on samallainen tilanne. Luulin et yks ihminen ois muuttunu mut $#@&@ on muuttunu mihinkään! Sen ihmisen takii menetin kaikki mun ystävät ja kaikki :/ Mut jaksamisii sul!

Oldschool

05.07.2017 17:38:20

Nykynuoret on vissii aika kykenevää sakkia.

PastelKid

23.07.2017 23:48:05

Ite kamppailen samanlaisen tilanteen kanssa! Todella lapsellisesti käyttäytyvä ''kaveri'', joka valehtelee ja puhuu musta suoraan sanottuna paskaa selän takana. Onko se muka ystävä? No ei ole! Pyri hankkiutumaan eroon tästä ''kaverista''. Ens kerralla älä anna anteeks niin helpolla! Ja puhu esim. terveydenhoitajalle, joka osaa auttaa sua paremmin, kuin minä. Paljon tsemppiä sulle, pus! ♥

Se josta kukaan ei välitä

28.07.2017 19:14:03

Tiedän et viiltely helpottaa... Ite oon 13v. ja mua on kiusattu koulussa aina... Se on yleensä vaan haukkumista läskiksi huoraksi vammaseksi yms... Ei se mua haittaa mut se et olo on aina yksinäinen...

Kuka kerran viillät on vaikea lopettaa... Tsemppiä!

Yksinäinen

30.07.2017 20:19:33

Mäkään en halu mennä kouluun ahdistaa koko ajatus

Anonyymi

07.08.2017 17:53:35

Mul on vähän samanlainen tilanne. Tutustuin vähän lähemmin yhteen tyttöön mun luokalla ja musta , siitä ja mun parhaasta kaverista tuli erottamattomat mut sitten se muuttu. Voisin kirjoittaa tästä tarinan tänne... mut voimii sulle <3 T. Viiltelevä 12v tyttö