16.08.2021 | Itsetuhoisuus, Kaverit, Masennus
Saanks mä vaan kuolla?
Nimimerkki: Ukkos-pilvi (12)
Öö.. Hei kaikki ihmiset jotka tätä tarinaa lukee…. Tosiaan niiku näkyy niin oon 12v tyttö… Ja ajattelin että se olis okei jos mä kirjottaisin tänne… Okei. Eli siis tää on mun tarina, ja varotan tekstini sisältää itseinhoa, itsetuhoisuutta.
Oon menossa ens lukuvuonna kutoselle, ja siis viime lokakuusta lähtien mulla on ollu tosi huono olla. Koska- itte asiassa en ees tiiä syytä, luulisin että se on masennusta. Koska oon tehny tammikuusta alkaen tän Nuortenlinkin ’masennustestiä’ aina viikon tai kahden välein, ja oon saanu joka kerta ’vastauksen’ keskivaikea masennus tosin nyt parilla viime kerralla se on vaihtunut vaikeaan masennukseen. Tiiän että en voi tehä ite diaknoosia, mutta sanoisin että olen masentunut. Ja mielestäni minulla on myös jonkinlainen monipersoonahäiriö/sivupersoonahäiriö. Mutta nyt kerron vähän mun turhasta elämästä. :/
Eli siis musta on tuntunu surulliselta ja alakuloiselta lokakuusta lähtien, ja oon itkeny itteni uneen viimesen viiden kuukauden ajan. Joulukuusta alkaen mulla on alkanut pyörii viiltely ajatuksia, ja ainakin kerran viikossa oon ajatellu itsemurhaa yleensä kuitenkin joka päivä. Olin tarhassa ihastunu yhteen mun kaveriin, kun ’kerroin’ sille siitä niin meilt meni välit ja välttelen sitä yhä. Ja lupasin ittelleni että jos tää henkilö pyytää mua tappaa itteni niin aijjon tehä sen, ja oon myös luvannut ittelleni että aijjon pysyy siitä mahdollisimman kaukana.
Ajattelen että se vihaa mua, vaikkakin en oikeesti tiiä vihaaks se mua. Mua pelottaa mennä seiskalle sitte kun se aika koittaa, koska on iso mahdollisuus että se tulee mun luokalle. Mut toi mun ’ex-ystävä’ on todennäköisesti osa syy mun masennukseen, vaikka en syytä häntä. Mut siis joku kaks kuukautta sitten sanoin mun äitille vahingossa että ”mun unelmat on murskana”, ja sen siaan että se olis ollu sillee ”Ooks sä kunnossa” se alko SAARNAAMAAN MULLE SIITÄ ETTÄ KUINKA MONI MUKAMAS VÄLITTÄÄ MUSTA. Joten en voi puhuu mun vanhempien kanssa tästä. Yritin viime yönä viillellä ekaa kertaa, ei tullut verta mikä oli harmi.
Ja KENENKÄÄN on turha sanoa ”Toi kuuluu sun ikään”, NO EI HEMMETISSÄ KUULU. KENENKÄÄN EI KUULU AJATELLA ITSE MURHAA EIKÄ VIILLELLÄ! (Paitsi mun)
Musta myös tuntuu että mull olis ehkä joku mielenterveyden sairaus, esim skitsofrenia. Ihan vaan siks että mun mieli on tosi sekava. Esim jos joku ärsyttää mua niin haluisin tappaa sen, ja usein kun suutun niin mun katse näyttää maailman punasempana. Ja välillä haluisin vaan purra muita ja suuttuessani minun on pakko mennä varjoihin yksin jotta voin estää itseäni käymästä toisten kimppuun. Mut nyt vikana asiana kysymys: Saanks mä kuolla? :3 (Siis tappaa itteni) Kiitti kun luit ja moikka!
Kommentit
(7)
Suklaacookie :P
13.09.2021 14:57:05
Älä jooko kuole, vaikka se saattaa tuntua siltä että kaikki ei tuu olemaan hyvin mutta kaikki tulee olemaan hyvin ja tiedän tunteen. Oon itsekkin kärsinyt masennuksesta pitkän aikaan ja on ollut samallaisia ajatuksia. Toivon sulle kaikkee hyvää ja sun äiti on kauheen ihminen :(
Ukkos-pilvi
17.09.2021 22:17:24
Kiitti vertais tuesta Suklaacookie. :')
Anonyymi
19.09.2021 14:17:23
itsemurha on kauhea asia vaikka et itse välitäitsestäsi välitä perheestäs siskoni teki kerran itsemurha yrityksen oikeesti ja eikukaan voi kuvitella miltäse tuntuu. hän ei onneksi kuollut. en voi kertoa syitä siskoni yritykselle. mutta toivon tosiaanettä mietit lähimmäisiäsi ihan tosi
Anonyymi
03.10.2021 10:57:25
Oon tosi pahoillani, että sulla on tollanen olo. En halua puollustella sun äidin käytöstä, mutta uskon että sun vanhemmat välittää susta paljon. On aina tosi vaikee kuulla jos joku läheinen kertoo omista itsetuhosista ajatuksistaan. Tiedän kokemuksesta, enkä istekään silloin välttämättä toiminu ihan parhaalla tavalla. Toivon että saisit apua ja kaikki kääntyis paremmaks.
Anonyymi
06.11.2021 21:42:45
Ensimmäisenä suosittelisin suo ottamaan yhteyttä esimerkiksi koulun terveydenhoitajaan tai kuraattoriin. On tosi tärkeää, että saisit puhua asiasta turvallisen aikuisen kanssa. Yläastetta on turha stressata, olisiko sulla mahdollista mennä eri kouluun kun sun ”ex paras kaveri”? Myöskin pakko kokemuksesta sanoa, että asiat kannattaa puhua läpi niin kaverin kun vanhempien kanssa, eli siis yritä selvittää kaverin kanssa välit ja kerro sun fiiliksistä sun vanhemmille, ne oikersti välittää ja rakastaa suo.
Ukkos-pilvi
14.11.2021 12:33:44
Moi... Halusin sanoo vaa et oon yhä hengissä, mut tosin lähinnä mun lähipiirin takii. Kun en haluis sillee jättää niit vaan sen takii et must tuntuu tält, koska mun ympärill on ihanii tyyppei. Jopa mun äiti, välillä... Plus pelkään et mitä mun ihmiset ajattelis musta jos tekisin jotain ittelleni, pelkään et ne alkais vihata mua...
Ja ei, mulla ei käytännössä oo mahdollisuutta mennä eri kouluun kun tää mun "ex kaveri" kun tää koulu mitä täll hetkell käyn on lähimpänä mun kotii.
Ja mulla on monta syytä olla muutenki olla vaihtamatta kouluu,
1 : mä oon jo nyt koko ajan myöhäs, kun mun ajantaju on päin puita.
2 : Mulle mun tärkein kaveri, tai no kaveri ja "kaveri" käy sitä kouluu, ja toden näkösesti jatkaa siel yläasteen ja en vois elää ilman sitä joten en siksikään haluu vaihtaa.
3 : Täs koulus on paljon mulle jollain tavall tuttui ihmisii, et tiiän suurinpiirtein niitten etunimet, joskus sukunimet ja harrastukset.
Ja mua ahdistaa jo vaan tämmöset puol-tutut tyypit, nii en todellakaan uskaltais mennä kouluun jossa on täysin ventovieraita.
Tosin tää mun "ex ystävä" ei oo tähän asti ainakaan ollu kutos luokan aikana koulus, ensin luulin et se vaihto kouluu tai muutti toiselle paikkakunnalle tai jotain tommosta.
Mut tän mun lähimmän kaverin avulla sain tietää et se on erityis koulus, koska sill oli ongelmii Adhd:n ja masennuksen kaa.
Nii sen vanhemmat lähetti sen sinne.
Tää helpotti mun elämää, tavallaan.
Koska mun ei tartte vältellä sitä enään välkillä, käytävillä, tai ruokalassa. Mut samaan aikaan koska oon ollu sen kaa joskus kauan sitten ystävii nii tunnen liiankin suurta myötätuntoo ja pelkään sen puolesta vaikkei se sillee vaarassa oo.
Ja samalla vaik sen ongelmat tuskin mun syytä on tunnen syyllisyyttä.
Ja oon niin iso pelkuri et en uskalla edes varovasti vihjata kenellekkään aikuselle mun tuntemuksista.
Koska muutenki kun oon puhunu tästä asiast mun nykyisen lähimmän kamun kaa nii sekin sillee ehkä vähä vähättelee, mut sit kun se kertoo sen ongelmist nii mun pitää olla iha sillee : ?.
Mut ei se sitä varmaan tahallaan tee...
Mutta mä oon tosi kiitollinen teille kaikille jotka on kommentoinu tarinaani tai laittanu sydämmen peukun tai jotain, koska se oikeesti auttaa, tavallaan, kun tiiän et edes jotkut ymmärtää jollain tasoll ja ei tuomitse mua. :'3
Nuortenlinkki
23.11.2021 07:41:00
Moi Ukkos-pilvi,
Kiitos että oot rohkeasti kertonut tarinasi meille. Laittaisitko viestiä meidän nettineuvontaan, voidaan siellä yhdessä miettiä, mikä avuksi sun tilanteeseen <3 Saat myös vinkkejä siihen, miten voisi ulkaltaa kertoa tilanteesta aikuiselle kasvotusten. Nettineuvontaan voit laittaa viestiä tästä.
Kaikki kääntyy vielä paremmaksi <3