Rankka elämä

Nimimerkki: Tyttö (13)

Oon 13v tyttö. Joo tiiän tosi nuori mutta mulla on asioita mitkä on ollu mun mielessä jo kauan ja aion kertoa mun tarinan. Mun ekat 3 vuotta elämästä oli ihan normaaleja mutta kun täytin 4 vuotta niin silloin mun isä kuoli. Mun isä ei ollut mulle kauhean läheinen ja vanhemmat olivat jo eronneet joten en ollut siitä niin surullinen. Mutta tapahtuman jälkeen mulle on tapahtunut kaikkea. Muistan kun mun äiti joutui pitkäksi ajaksi sairaalaan olikohan se keuhkokuumeen takia joten mua ja mun veljeä hoiti tosi kauan meiän isovanhemmat. Tämän tapahtuman jälkeen välillä on äiti itkenyt puhelimessa eikä sitä ole ollut kiva kuunnella.

Kerran mun äiti sitten joutui taas sairaalaan. Sossutädit tulivat herättämään mun ja mun veljen ja keittiön lattialla makasi mun äiti. Jouduttiin lastenkotiin joksikin aikaa. Kun päästiin pois niin elettiin taas normaalia elämää. Mutta silloinkin rupes tapahtumaan asioita. Kerran äiti heitteli vessassa tavaroita lattialle ja huusi ja itki ja sitä ei ollu yhtään kiva seurata vierestä. Välillä sillon äiti vaikutti siltä että oli humalassa vaikka ei ollut. Tiesin sen kun se ei ollut juonut. Aamulla oli vaan jotenkin tosi outo kurkotteli jotain ja sitten se koko ajan putosi sängyltä mun veljen päälle ja kiva kun meillä oli vielä mun serkkukin kylässä.

Sen jälkeen on tapahtunut kaikkea muutakin ei kivaa. Kerran äiti joutui taas jonnekkin masennuksen takia. Siitä piti tulla kiva päivä mutta kun tosta sai kuulla niin ei ollut enään kivaa. Ja isovanhemmat hoiti metä taas jonkun aikaa. Ykkösluokalla jäin melkein auton alle ja vietin päivän sairaalassa.

10-11 vuotta mun elämästä on ollut ihan kauheeta. Ja ei noita oo koskaan ollut kiva muistella. Illalla ja kun on tylsää niin noi tulee ihan väkisinkin mieleen. Välillä sitä rupeaa sitten itkemäänkin kun niitä muistelee ihan väkisinkin vaikka ei haluisi. Onneks nyt asiat on muuttuneet parempaan suuntaan eikä mitään ikävää oo tapahtunut vaan asiat on paljon paremmin. Ei ollut mitenkään helppoa kirjoittaa.

Oisi kiva jos joku auttais ja kertois miten saisin unohdettua noi menneet. Äitillekkään kun näistä ei haluisi puhua.