Pitäiskö tehä tälle jotain…

Nimimerkki: Nääh ei nimee tarvii (15)

Hei olen ihminen jota kiusataan vain sen takia että on hieman poikkeeva. Ihmiset jotka näkevät tämän tekstin niin miettikää minkälaista olisi jos kaikki olisi sillaisia diktaattoreita mitä maailmalla on ollut. Voin kertoa ettei maatamme enää olisi. Kerron nopeasti päiväni joka toistuu joka arkipäivä. Noniin aloitetaan…

Ensin koitan nousta se ei ole helppoa yleensä menee noin puoli tuntia. Sitten pesen hiukset ja naaman. Laitan naamatököttiä naamaan ja syön. Olen jo pessyt tässä kohtaa naamasta sen aineen pois ja siirryn hiuksiin. Kuivaan, harjaan, suoristan ja muitoilen. Huomaan tässä kohtaa että olen myöhässä aamuni aikataulusta ja koitan saada sen juosten kiinni kuolumatkalla, että voin madella kouluun loppumatkan.

Koulussa ekat kaksi tuntia menee siihen että koitan peitellä etten ole tehnyt läksyjä. Sitten tulee pirteä kaveri joka koittaa piristää ja saa mut aina nauramaan kuvistaan joita on ottanut aamulla. Sitten syödään ja mun vastaus ”ei oo nälkä”. Koulu loppuu kohta ja sit kun se on loppu matelen kotiin ja huomaan että pitää jakaa lehdet ja käydä kaupassa.

Lehdet jaettu ja kaupassa käyty ja nukkumaan. Joskus ehdin syömään kunnon ruuan kotona mutta harvoin. Ja no mikä ihanempaa kun tää uudestaan.

Koulussa no mul on se yks kaveri ja muut kattookin mua hieman oudolla katseella. Ja sit tulee kuiskailua. Ei se haittaa et on ilmaa ja sattuu olee siin vieres kun ne puhuu mun vatteist.