Pimeä mieli

Nimimerkki: angelofdarkness (20)

Olen 20 vuotias tyttö. Kärsin masennuksesta jo toista kertaa. Ensimmäinen masennus alkoi yläasteella, kun isäpuoli joi ja huusi ja haukkui mua jatkuvalla syötöllä kuinka paska olen… Nyt sama alkoi kesäkuulla, kun valmistuin toukokuussa amiksesta ja erosin silloisesta poikaystävästä. Kaikki paska samalla kertaa niskaan, selvisin 2kk jotenkin… Yksi kokonainen kuukausi meni viinaa juodessa yli 1l viikolopun aikana ja itkemiseen meni joka päivä aikaa… Miettien mikä mussa on vikana ?

Yläasteen masennukseen oli syynä kiusaaminen ja huorittelu lisäksi isäpuolen juomiseen… Olin valmis lopettamaan kesken, kunnes tutustuin ihmiseen joka auttoi pääsemään ylitse…

No sama masennus iski uudelleen. Tällä kertaa vakavana masennuksena. Viiltelyä on ollut jo 1kk ajan. Onneksi pystyin sen lopettamaan ja sitten toinen on, että syytän ja vihaan itseäni, että melkein hajotin vasemman ranteeni seinään. Se rasittui ja on edelleen kipeä.

Nyt on sillä kannalla etten juo enää ollenkaan, kun en juomista hallitse mitenkään. En viiltele enää enkä hakkaa nyrkkiä seinään… Itken vain ja saan kohtauksia, koska pelkään olevani nykyiselle ilmaa. Tiedän sisimmässäni, että hän rakastaa minua ylikaiken, mutta kun olen yksin. Haluan olla yksin, mutta välillä kaipaan häntä iholle halamaan ja sanomaan, että me selvitään tästä.  Ja romahdan itkuun tuosta vaan..

Olen väsynnyt taistelemaan tämän masennuksen kanssa, mutta pakko siitä on selvitä. En halua toista samanlaista sotaa enää kokea…

Joskus kuulen ja näen, että kuoleet ihmiset katsoo minua syyttävästi silmiin ja kehottaa tappamaan itseni. Haluaisin huutaa kivusta mutten voi.. Tuntuu kuin kurkussani olisi pala joka ei irtoa… Haluaisin mielikuvat pois päästäni… Tuntuu et välillä peiliin katsominen on tuskaa, kun näkee vaan särkyneen sydämen masennuksen takia ja surulliset silmät jotka huutaa auttakaa minua…