Pientä pahaa tapahtunu?

Nimimerkki: Hygentyttö (15)

Olin iloinen pikku tyttö kolmasluokalle saakka, mutta sitten helvetti roihahti. Isoveljeni muuttui hulluksi kun häntä kiusattiin koulussa. Kotona hän purki sitä meihin muihin. Monet illat hän ja vanhempani riitelivät jolloin lähdin aina itkien ulos, koska pelkäsin tilannetta niin paljon. No veljeni takia meillä kävi myös sossuja, koska veljeni lopetti myös tuohon aikaan koulun. No veljeni meni ihan sekaisin eikä hän käynyt pariin ulkona ollenkaan.

Samoina aikoina mua alettiin kiusaamaan koulussa. Se oli haukkumista ja syrjimistä. Aina tunneilla ja välkillä jouduin olemaan yksin kun kukaan ei halunnu olla kanssani. Se satutti minuun silloin ja edelleenkin mun sisällä on arvet siitä.

Parin viimeisen kuukauden olen melkein karannu kotoota kun en jaksa sitä paskaa mitä siellä on tapahtu, no sitten on pikku hiljaa alkanu tulee semmoisia pieniä paskoi juttui mitä mulle on käyny. Yks hullu ihminen joka oli mun kaveri lapsuudessa. Se on työntäny mun suuhun väkisin lääkkeitä, uhkaillu mua ja mun kavereita muutamaan otteeseen, kiusannu mun veljii ja käskeny mun varastaa kaupasta. No tää kaikki helpotti kun se muutti Mikkeliin, mutta keväällä kun se muutti takas Hyvinkäälle, sain kauheen paniikin, koska en halunnu nähä koko hulluu ämmää enää ikinä mun elämän aikana.

No se kaikki muuttu pari viikkoo sitte. Törmäsin siihe kaupassa, kun näin sen menin iha lukkoon ja olin sillei että mun on pakko päästä tästä kaupasta ulos ja lähin sitä karkuun. No tietenki se seuras mua. Se yritti kyllä puhuu mulle mutta en jääny kuunteleen sitä siihe.

Äiti vaa valittaa mulle kaikesta mitä teen tai jätän tekemättä. No se on myös ollut mua kohtaan väkivaltanen kun olin pienempi. Ja kun se aina änkee sinne missä ollaan iskän kaa vaikka haluttais pitää välillä kahenkeskistä aikaa. Mietin vaa sitä että oisko helpompi kuolla kun yrittää vielä, kun en vaa enää jaksa.