Oon ollu niin yksinäinen

Nimimerkki: Oispa ees joku (16)

Koko viime lukukauden mä heittelehdin kaveriporukasta toiseen. Olin kaikkien kaveri, mut vaan kaveri. Oikeita ystäviä mulla ei oikeestaan näin jälkeenpäin ajateltuna ollu, en vaan halunnu myöntää sitä itelleni silloin. Mutta mulla oli kavereita. Jotain edes.
Mua pyydettiin kerran bileisiin, mut en saanu kyyttiä sinne. Se oli ensimmäinen – ja viimeinen kerta, kun mua pyydettiin johonki vapaa-ajalla. Tän tapahtuman jälkeen aina viikonloppusin, kun mä katoin kavereiden snäppistooreja, jossa niil näytti olevan niin hauskaa, mun koko kehon lamaannutti se hirvee tyhjyyden tunne. Niiku oisin pelkkä kuori. Sitä on tosi vaikee selittää. Tätä jatku pitkään. Sitten jossain vaihees huomasin, tais olla siinä maaliskuus, ku tuli korona, sitä tunnetta ei tullu enää. Taisin turtua.
Siinä ennen kesälomaa, kun palattiin etäopetuksesta lähiopetukseen otin itteäni niskasta kiinni ja päätin saada pari mun luokkalaista oikeesti kavereikseni. Mulla oli siinä luokas ennestään vaan yks kaveri, mut se ei tullu enää kouluun sinä lukuvuonna, koska korona. Elikkä olin täysin yksin. No mä sainkin niistä jonkinlaisia kavereita. Mä pyysin ne mun mökille peli-iltaan. Pyysin myös yhen vanhan kaverin rinnakkaisluokalta, jonka kaa mulla on samat valinnaisaineet ja sitten yks sen kaveri tuli kans. Meillä oli hauskaa ja sillee. Tehtiin sama uudestaan, mutta pelaamisen ja syömisen lisäks myös suppailtiin ja uitiin.
Nyt on sitten sellanen tilanne, että mä oon kysyny samaa porukkaa nyt jo monta kertaa uudestaan meidän snäppiryhmäs, mut vastaus on aina "ehkä" ja sitten kun kysyn uudestaan parin päivän päästä niin ne sanoo, ettei oikein oo aikaa. Ne ei kai vaan haluu tulla. Oon kysyny myös sitä kaveriani, joka ei ollu koulus sillon ennen kesälomaa, mökille mun kaa, mut silläki on kuulemma kiirettä. Oon kysyny niitä monta kertaa, eikä ne koskaan ehdi. Myönsin just pari päivää sitten itelleni, et mulla ei oo kavereita. Mulla ei oo ketää. Perheki on ihan vitun perseestä. Kaikki ne vaan koko ajan kertoo, kui toivoton paska mä oon.
En oo viäkää päässy entisestä parhaasta ystävästä yli. Me etäännyttiin jostain syystä 1,5 vuotta, eikä se mun yrityksistä huolimatta oo halunnu enää olla mun kans. Sen jälkeen mulla on ollu ongelmia sosiaalisen elämäni kans.  Nyt mä vaan haluaisin soittaa sille ja mennä vaikka piknikille tai jtn. Se tuskin vastais. Onneks meen uuteen kouluun kesän jälkeen. Oon odottanu lukioon pääsyä niin kauan siinä toivos et saan sieltä oikeita ystäviä.