Oon ilonen

Nimimerkki: Piti avautua jollekin (13)

Okei, eli tää tarina alkaa niinkuin aika monella. Oli poika, ihastuin siihen. Tän pojan olin kyllä jo tuntenut koko ala-asteen, mutta kiinnostus heräsi vasta seitsemännellä luokalla. Aloin hänelle juttelemaan ihan sillon tällöin, en kauheen useasti. Olin jo miettinyt, että tää poika on muuttunut paljon ja hyvännäköinen poika nykyään onkin. Mutta estin minkään näköisen kiinnostuksen häntä kohtaan, koska ”tähtäimessä” oli jo joku muu.

Tää muuttu kuitenkin kun yksi luokkalainen kertoi, että tällä pojalla ei mee kauheen hyvin, kun huomautin kuinka hän nauraa ja hymyilee kokoajan. Olin aluksi vähän hämillään, mutta kyllä aloin käytökseen liittyviä asioita huomaamaan, siis että hänellä oli joitain murheita. Ajattelin, että voisin olla hänelle ystävä, hyvä ystävä. Ja aloin hänelle juttelemaan ja siinä illat sitten vierivät hänelle puhuessaan.

Huomasin kuinka syvällinen ja mukava tämä poika oli ja aloin hitaasti, mutta varmasti ihastua häneen. Ensin huomasin, jos hän menisi jonkun tyttöpuolisen kaverin kanssa yhtään minnekään, koska osa hänen kavereistaan onkin tyttöjä, niin olisin kateellinen tai mustasukkainen. Ihmettelin, mutta kiistin tunteeni häntä kohtaan.

Sillä välin sen aikainen ihastukseni ei enään jutellut minulle niin paljon kun ennen ja minä aloin puhumaan entistä enemmän tälle toiselle pojalle (kutsutaan häntä vaikka Erikiksi). Puhuin Erikille melkein koko ajan. Aamuin, illoin. Ennen koulua ja jälkeen. Sitten vasta uskalsin yhdelle ystävistäni myöntää, että minulla oli tunteita häntä kohtaan. Ja en kertonut kenellekään muulle vaikka parhaita kavereita minulla olipaljon.

Erikistä tuli parhain ystäväni, ystävä jolle kerroin asioita, joista en ollut edes maininnut ihmisille jotka olin tuntenut koko ikäni. Tunne oli uusi. Ala-asteella oli kyllä sellaisia parin kuukauden ”suhteita” ollut, mutta ne olivat sellaisia tyypillisiä ei puhuta muuta kun puhelimien kautta suhteita ja kaikki alax-hommat.

Olin sitten eräänä yönä hänelle yrittänyt puhua tunteista ynnä muista, mutta vasta myöhään yöllä kysyin tykkääköhän kenestäkään tai että onko hän kiinnostunut kestään. Hän vastasi myöntävästi ja vastasin takaisin samalla tavalla (keskustelu käyty puhelimien kautta). Erik kysyi haluisinko tietää kuka hänen salainen ihastuksenkohde sattuisi olemaan ja kiinnostukseni heräsi, mutta samalla en ollut ikinä ollut niin jännittynyt. Mietin, mitä jos hön ei tykkää minusta, mitä jos tykkääkin? Hänkin myönsi että häntä vähän ahdisti tai paremmin sanottuna jännitti kamalasti. Sitten lopuksi hän sanoi, että minusta hän tykkää. Odotin tätä vastausta, mutta olin silti ihan ällikällä lyöty. Sanoin Erikille saman takaisin ja olin hetken ihan paniikissa, kunnes aloin tämän jälkeen rauhoittua. Minua ei ikinä ollut jännittänyt niin paljon.

No loppu hyvin, kaikki hyvin. Seurustelemme tällä hetkellä ja olen todella iloinen. Erik oli ystävälleen sanonut, että olen hänelle tärkeintä koko maailmassa ja kaverini, joka tämän minulle kertoi sanoi, että hirveät paineet olisi ainakin hänellä. Myös lisäsi etten saisi vain jättää Erikiä, koska niin tärkeä hänelle olen. En ajatellutkaan ainakaan hetkeen. Hyvää loppuelämää kaikille.