08.01.2019 | Itsetuhoisuus, Väkivalta, Viiltely
Onko toivo menetetty?
Nimimerkki: Kääriytynyt (Alle 12)
Hei. Tässä tulen kertomaan ihastuksestani, itsetunnostani ja mielialastani.
Ihastus: Olen vasta hetken ollut ihastunut tähän poikaan. Olen jo ehtinyt kauniisti kertoa, että tykkään hänestä, mutta hänellä on jo suhde. Olin katkera asiasta, sillä ystäväni on hänen kanssaan suhteessa. Olin vihainen ja surullinen. Toivon yhä edelleen, että he eroaisivat, mutta vielä se ei ole tapahtunut. En välttämättä halua kertoa enempää, koska saatan kertoa hänen nimensä pian vahingossa.
Itsetunto: Olen ollut todella ujo pienestä pitäen. Siksi olen omasta mielestäni kusipää. Pelkään esiintyä, puhua monelle ja olla isossa porukassa. Joskus alkaa jopa oksettaa, kun esiinnyn. Ole purkanut murheita viiltelemiseen, mutta kun jäin kiinni, sen jatkaminen on ollut mahdotonta. Lupasin äidille, etten tekisi enää mitään itselleni, mutta pakko myöntää, etten ole varma kantaako se kovin pitkälle. Viime päivinä on tehnyt mieli viillellä.
Mieliala: Tumma, heikko, hirveä. Ei mitenkään yllättävää. Tummuus tulee aina joka lyönnistä, mikä kohdistuu minuun. Muutun vain tummemmaksi. Heikko siksi, että olen niin ujo ja hyvin arka, etten enää jaksa. Olen ollut ujo jo pienestä pitäen. Mutta jos nyt lopettaisin.
Kertokaa jotain vinkkejä, miten näistä pääsisi eroon.
Kommentit
(1)
Tuuli Nuortenlinkistä
08.01.2019 07:32:34
Moi Kääriytynyt ja kiitos tarinastasi!
Ihastumiseen liittyy usein ihania kutkuttavia tunteita ja joskus ihastus taas voi olla suorastaan raastavaa, jos ihastuksen kohde ei esimerkiksi vastaa omiin tunteisiin tai on vaikka varattu, kuten tarinassasi kerrot. Aina ihastuminen ei johda sen suurempaan, mutta ihastuksen tunteet ovat osa elämää ja useimmiten kuitenkin mukava tunne vatsanpohjassa.
Tarinasi herättää myös paljon huolta. Tiedäthän, ettei kenelläkään ole oikeutta loukata tai uhata sinua sanallisesti tai fyysisesti? Pahaan olon helpottamiseen on myös muita tapoja kuin viiltely, joka on lopulta aika vaarallistakin. Viiltely ei myöskään auta kuin hetkellisesti.
Oletko kertonut näistä kirjoittamistasi asioista kodin ulkopuoliselle aikuiselle? Kannustaisin sinua kovasti miettimään elämästäsi sellaista aikuista, jolle voisit kertoa tilanteestasi. Olisi tärkeää, että pääsisit pohtimaan ja purkamaan tunteita ja kokemuksia, joista tarinassasi kerrot. Turvallinen aikuinen voi olla esim. opettajasi, kuraattori, terveydenhoitaja, harrastuksen aikuinen tai vaikka naapuri. Kaikki tarvitsevat joskus apua ja tukea ja se on ihan ok. Yksin ei tarvitse koskaan jäädä ja asioista puhuminen helpottaa ja keventää oloa.
Voit halutessasi kirjoittaa asiat paperille ja antaa aikuiselle, jonka kanssa haluat asioista jutella. Näin sinun ei tarvitse aloittaa keskustelua. Voit myös lähettää viestin Nuortenlinkin neuvontaan, jos puhuminen tuntuu vielä liian vaikealta. Siellä voi nimettömästi pohtia tilannettaan luotettavan aikuisen kanssa.