Olenko tarpeeksi

Nimimerkki: halusinkertoatän (13)

Tiedätkö tunteen, kun et tiedä mitä pitäisi ajatella. Aamulla heräsin kouluun moikkasin kavereita ja lähdin kävelemään portaita pitkin luokkaan. Ruotsin tunti tuntui pitkältä, mutta se meni lopulta ohi. Välitunti alkoi ja kävelin kavereiden kanssa sohvalle pelaamaan. Tuntui kuitenkin ulkopuolisesta, niinkuin kukaan ei haluisi puhua mulle. Halusin vain, että koulupäivä loppuu ja pääsee kotiin. Tuntui siltä, kun mun päälle kasvaisi pieni tumma pilvi. Kotona äiti ja iskä teki töitä. En pystynyt juttelemaan niillekään. Siskoni tuli kotiin, mutta lähti melkein heti kavereiden kanssa. Yhtäkkiä tunsin, kun se pieni tumma pilvi alkoi kasvaa. Illalla lähdin treeneihin. Olin odottanut tätä koko päivän, mutta nyt ei enää jotenkin tuntunut kivalta, kaikki vähän ärsytti. Ajattelin, että voisin näyttää tänään treeneissä kuinka hyvä oon, mutta valmentaja ei antanut yhtäkään kehua. Tumma pilvi kasvoi entisestään. Enkö ollut riittävän hyvä edes treeneissä!?

Vihdoin iskä tuli hakemaan mua ja päästiin lähtemään kotiin. Iskä kysyi miten harkat meni, mutta vastauksena se sai vain huudot multa. Tumma pilvi oli räjähtänyt mun päälle. Koko päivä oli huono ihan kun en riittäisi kenellekään. Loppu matka menikin sitten jalkoihin tuijotellessa, kyynel poskella valuessa. Kotona otin iltapalaa ja yhtäkkiä kaikki tuntui jo paremmalta. Pyysin iskältä anteeks, kun suutuin. Vähän ajan päästä mun valmentajakin laitto viestiä, että olin tänään tosi hyvä treeneissä. Lopulta kysyin miksi mun kaverit ei puhunut mulle. Se oli vaan ollut vahinko eikä ne ollut tarkottanut sitä. Tumma pilvi mun päältä oli kadonnut kokonaan. Olin tarpeeksi kaikille, kun vaan selvitin asiat. Olin myös tarpeeksi itselleni:)