21.01.2019 | Itsetuhoisuus, Perheväkivalta, Väkivalta, Viiltely
Oispa tavallinen mieli
Nimimerkki: oof (17)
Oon viime aikoina miettinyt, että olenko paha ihminen. Mua ei kiinnosta, mitä mun perheelle kuuluu eikä se, miten suurimmalla osalla mun kavereista menee. Mulla on kolme läheistä kaveria, joista välitän tosi paljon. Pitäisi varmaan tässä kohden mainita, että jos joku tätä lukee, niin tähän sisältyy aika graafisia juttuja esim. viiltelystä.
Mulla on jo jonkun aikaa ollu ajatuksia, joita vois varmaan sanoa sairaiksi. Mietin, millasta olis satuttaa muita. Tämä ei johdu siitä, että vihaisin ihmisiä, vaan siitä, että olen yksinkertaisesti tylsistynyt ja vähän uteliaskin. En tietenkään aio mitään tällaista tehdä, mutta silti.
Mietityttää, miksei tavallisen elämän tavalliset asiat ja tapahtumat oo tarpeeksi mulle. Vaaralliset tilanteet on mun mielestä parasta mitä voi olla. Viiltelen satunnaisesti, koska mun mielestä on kiva kattoo miten se veri valuu mun haavoista.
Oon kans miettinyt, että miksi mun äidin väkivaltainen käytös menneisyydessä ei vaivaa mua. Aina on tarinoita siitä, kuinka väkivallan kohteena olleet nuoret on masentuneita tai ahdistuneita. Ei mulla oo mitään sellasta.
Tätä kirjottaessa tajuun, että vaikutan varmaan ihan joltain tunteettomalta hirviöltä, mut en mä tunteeton oo. Oon helposti kateellinen ja mulla on lyhyt temperamentti. Suutun helposti ihan pikkujutuista, ja pitkällä aikavälillä se tottapuhuen on kuluttavaa.
Tavallaan toivon, että mulla ei ois näitä ajatuksia, ja että mun ei tarttis jahdata adrenaliinia, että tuntis olevansa elossa. On vaikee selittää, kuinka paljon koen tarvitsevani jännitystä. Ilman sitä tuntuu siltä, ku tukehtuis henkisesti. Tiedän kans, että tällasesta on mulle itellenikin haittaa jos menee överiksi. Tähän mennessä oon pärjännyt sillä viiltelyllä ja irtosuhteilla, mutta kun sekään ei tunnu riittävän.
Kommentit
(3)
Tuuli Nuortenlinkistä
21.01.2019 08:13:00
Moikka ja kiitos tarinastasi oof!
Tiedäthän, ettei kenelläkään ole oikeutta käyttää fyysistä tai henkistä väkivaltaa sinuun. Kodin pitäisi olla turvallinen paikka, jossa saa olla oma itsensä ja oon pahoillani, että näin ei ole aina ollut ja äiti on ollut väkivaltainen sua kohtaan. Ootko koskaan puhunut näistä asioista aiemmin?
Ihmettelet tarinassasi sitä, ettei menneisyydessä tapahtunut väkivalta vaivaa sinua etkä ole reagoinut siihen, kuten nuoret kuulemissasi tarinoissa ovat reagoineet. Ei kuitenkaan ole yhtä tapaa reagoida väkivaltaan ja väkivallan jäljet voivat joskus tulla näkyviin vasta vuosien päästä. Eikä niitä tapoja reagoida osaa aina itse edes liittää siihen väkivallan kokemukseen.
Viiltelyn taustalla voi usein olla käsittelemättömiä asioita, joiden tuomaa pahaa oloa itsen satuttamisella puretaan. Viiltely ei ole kovin turvallista ja siitä saatu helpotus on vain hetkellistä ja siksi kannustaisinkin sinua kovasti puhumaan näistä tunteista ja ajatuksista esim. kuraattorille, terveydenhoitajalle tai jollekin susta luotettavan tuntuiselle aikuiselle. Olisko sulla mielessä joku tällainen aikuinen?
En missään tapauksessa usko, että olet tunteeton tai paha ihminen eikä varmasti kukaan muukaan ajattele näin. Sun ei tarvitse pärjätä yksin ja joskus tunteiden purkamiseen tarvitaan toista ihmistä ja se on ihan ok.
Tän hetkinen tilanne kuulostaa kuluttavalta, kuten itsekin sanot, mutta se voi muuttua, kun uskaltaudut puhumaan tunteistasi sille sun valitsemallesi aikuiselle. Ethän siis jää yksin näiden ajatusten kanssa, vaan sulle sopivan rohkealla tavalla purat niitä aikuisen kanssa. Alottaminen voi olla vaikeaa, mutta oot ehdottomasti sen kaiken siitä seuraavan hyvän arvoinen!
FortniteGaymer42069epic
21.01.2019 10:39:42
Ainoa asia, mikä auttaa minua selviämään elämän jatkuvasta kärsimyksestä, on sen ihanan, kultaisen ja eeppisen Victory Royalen saavuttaminen, kun pääsen tanssimaan default dancea default skin nyyppien päälle.
Kääriytynyt
21.01.2019 18:58:40
Arvaa mitä? Mulla on aivan sama homma. Rakastan koko sydämmeni kyllyydestä draamaa ja muutenkin mietin ihmisten vahingoittamista aika paljon. Oon omasta mielestä normaali, mutta kun alkaa miettiä tulee sellainen hirviö olo.