Nuoruus laitoksessa

Nimimerkki: Matildtaa (18)

Minut huostaanotettiin, kun olin vasta 13-vuotias. Syynä huostaanottoon oli alkoholistivanhemmat ja väkivaltainen isäpuoli. Tuohon aikaan olin ns. sisäoppilaitoksessa, jossa oireiluni alettiin huomata. Lopetin syömisen melkein kokonaan ja silloin minulla alkoikin anoreksian oireilut ekaa kertaa.

Samoihin aikoihin aloin viillellä, että tuntisin edes jotain. Koulu ei enää onnistunut, kun en pystynyt keskittymään mihinkään. Sama syömättömyyslinja jatkui melkein kaksi vuotta. Sen jälkeen aloin vihdoin saada painoa takaisin. Siinä kohtaa olin 9. luokalla siirtymässä amikseen.

Sinä kesänä juominen tuli todella vahvasti kuvioihin ja juotiin koko kesä joka päivä ja jopa varastettiin alkoholia, kun ei voitu olla ilman.Sinä kesänä poltin myös ekaa kertaa kannabista. Tuon kesän jälkeen minut ja pikkuveljeni siirrettiinkin tiukempaan laitokseen, jotta tilanne saataisiin hallintaan. Aloin kapinoimaan todella voimakkaasti kaikkea vastaan ja silloin karkasin koulun jälkeen ryyppäämään tai polttelemaan kannabista. Tähän aikaan otin yliannostuksen lääkkeitä itsemurhan toivossa. Laitoksen ohjaajat kuitenkin löysi mut juuri ajoissa ja siitä selvittiin.

Samoihin aikoihin myös minun pikkuveli kokeili vahvempia huumeita, tilanne päättyi siihen, että hänet piti viedä sairaalaan. Hänen sydän pysähtyi hetkeksi, koska annos oli liian iso niin nuorelle ja pienikokoiselle ihmiselle. Samoihin aikoihin aloin viillellä enemmän, olin tikattavana melkein joka päivä, mutta silti jouduin pärjäämään ongelmieni kanssa yksin. Suljetusta osasto ei ollut enää mitään hyötyä.

Täytin 18 viime jouluna, asun nyt omillani ja vaikka kaikki on vieläkin todella vaikeaa ja alkoholin sekä kannabiksen käyttö on melkein jokapäiväinen ohjelma halusin kertoa tarinaani ja tuoda julki ihmisille, että menneisyydellä ei ole väliä, vaan sillä mitä tekee elämällään.