Lahjoita
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Mun elämä

Nimimerkki: Kutonen (12)

Olen aina ollut liian kriittinen itselleni, enkä tiedä pystynkö sitä vähentämään, vaadin kokeista vähintään 10, alan itkemään kun joku ei ole ihan täydellinen enkä ole tyytyväinen itseeni.
En hyväksy itseäni. Vanhempani ja ystäväni vaativat liikaa minulta. En tiedä jaksanko enää😭
Vanhemmat on usein p***estä ja kiroilen paljon, mutten tiedä oikein miksi. Saan järkyttäviä raivopuuskia ja olen tosi väsynyt. Saa nähdä miten tää täst jatkuu. En haluis mihkää terapeutillekaan… Oon siis 12 vee tyttö. Tuntuu myös usein etten kuulu joukkoon. Mua on kiusattu koko elämäni nimittäin. Tässä nyt sitä ollaan, kertomatta vanhemmille mistään. Ei se kai ihan ok oo mut en haluu vaan kertoo niille.
Niin no, varmaan vaikuttaa myös murrosikä, kaikki muutokset se kun muilla alkaa jo menkat, mut itsellä ei oo varma onko ees valkovuotoo…

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(1)

Location

d

01.06.2024 04:12:15

Hei! Suuri osa noista pahoista ajatuksista on normaalia kokea jos on kiusattu pitkään. Usein siinä lamaantuu ja alkaa itsekin uskomaan niitä kiusaajien sanoja. Sinulla on mahdollisuuksia vaikuttaa siihen. Sinun ei tarvitse oikeastaan mistään muusta vanhemmille kertoa mutta kiusaamisesta kannattaa vaikka sitten viestien kautta jutella. Sitä kautta saat apua itsesi puolustamiseen. Ihmistä ei ole tehty taistelemaan yksin. Voimia, Kutonen!