Monimutkainen elämä

Nimimerkki: siivetön enkeli (16)

Mua on kiusattu ihan aina. Päiväkodissa oli jo yksinjättämistä jne. Alakoulussa sama jatku, vaikka mulla toki oli kavereita, mutta kukaan ei tuntunu oikeesti välittävän musta yhtä paljon ku mä niistä. Kuudennen luokan alussa mun kaveri tappo ittensä. Sen mä jotenki vielä kestin, mutta lihoin ihan järkyttävästi ja mun numerot koulussa alko laskee aika paljon.

Puol vuotta mun kaverin kuoleman jälkeen mun 19v serkku koitti samaa. Se ei kuitenkaan kuollu, mut onhan kaks itsemurhayritystä, toinen vielä onnistunut, tosi iso taakka 12-vuotiaalle. Kuitenkin ton mun serkun itsemurhayrityksen jälkeen mä sekosin jotenkin. Kokeilin ekaa kertaa viiltelyä. Sillon se jäi yhteen kertaan. Olin vaan niin turta kahdeksanteen luokkaan asti, kunnes muutettiin toiselle puolelle Suomea.

Mulla meni 8. luokka ihan hyvin. Ei ollu mitään sen kummempaa, suurimmaks osaks huono olo, muttei kuitenkaan ihan masentunut.

Ysillä sitten mun äitille todettiin ahdistuneisuushäiriö ja se purki sitä kaikkea muhun. Olin koko syksyn iha alamaissa. Vuoden 2016 alussa sain poikaystävän mun parhaan kaverin kautta. Asutaan eri kaupungeissa, kuitenkin sillain että voitiin nähä joka viikonloppu. Eka kuukausi oli ihanaa ja kaikki tuntu hyvälle, kunnes sain tietää, että tää mun paras kaveri ja mun poikaystävä oli pettäny mua. Monta kertaa. Annoin molemmille sen anteeks, mutta sillon viiltelin ekaa kertaa kolmeen vuoteen ja se ei jäänyt yhteen kertaan.

Toukokuussa sitten mun poikaystävä jätti mut viiltelyn takia. Ei kuulemma kestäny enää sitä, että musta piti huolehtia. Tekosyyhän se oli, koska sillä oli uus tyttöystävä jo seuraavana päivänä. Epäilen, että se oli pettäny mua sen kanssa ja sit vaan päätti heittää mut roskiin.

Koko kesä meni siinä itkien, säädin kolmen eri jätkän kanssa, mutta kaikki niistä käytti hyväkseen mun heikkouksia. Eka sai mut ihastuun itteensä, sano baeks jne, mut sit se kerto et sil on joku muu. Seuraava pussaili aina ja kysy mua sen luo, ja sit se sano et sil ei oo tunteita. Kolmas oli mun tosi hyvä ystävä, joka oli vasta eronnu, ja se koitti lämmitellä mua kauan. Sit ku se onnistu siinä, se sano että se ei haluu mitää. Se ite halus ain pussailla mun kans ja kaikkee, mut se oli vaan puutteessa ja koitti saada multa.

Tän kaiken jälkeen mä en koe olevani tarpeeks hyvä kellekkää, tuntuu ettei mulla tuu olee ikinä kenenkää sydämessä mitää erikoista paikkaa, eikä kukaa tuu ikinä välittää musta. Haluisin tietää mikä mussa on vikana ku kukaa ei haluu mua.

Mun toinen serkku koitti myös kesän aikana tappaa ittensä ja itestäkin alkaa tuntua sellaselle. Tuntuu et mulla ei oo mitää syytä olla täällä.