Mitä mun pitäis tehä?
Nimimerkki: YönSumu (12)
Oon siis tämmönen 12v kutos luokan tyttö, ja mull on ongelma. Tää ’ongelma’ on moniosainen joten toivottavasti siedätte pitkiä turhan tarkkoja kuvauksia. :3 Eli ongelman eka osa on ahdistus, siis en vaan voi olla ahistumatta joka koulupäivä. Koska mulla on niiku joku ’ihmisfobia’, tiiän semmosta ei ole mut siltä tuntuu.
Eli mua ahdistaa sosiaaliset tilanteet joissa on enemmän kuin 4-5 ihmistä, tää vaikeuttaa mun koulun käyntiä ihan sairaasti. Koska mun luokall on 29 oppilasta mun itteni lisäks, siis niiku aina kun oon aamulla menos tunnille mun pitää joku 5min hengittää syvään ja valmistautua siihen että kun se ovi aukee kaikki tuijjottaa mua. Ja pahinta on se että mua ahdistaa ja pelottaa viel enemmän kun mun ihastus on mun luokall, Se on mun ympän-, äikän-, A-ryhmän-, matikan-, ruotsin-, kuvis-, musan-, hissan/yhteiskuntaopintunneilla sen lisäks se on mun kaa samas kässänryhmässä. Eli ainoot tunnit jotka on ’vapaita’ ovat A1 ja A2 kielet, valinnainen ja uskonto. Mua jo valmiiksi ahdistaa se ihmisten määrä niin sit siihen viel ihastus päälle, se on katastrofal. Joka perjantai on kässän tunnit, ja mä en literally uskalla mennä sinne luokkaan kunnolla koska pelkään kahta kauheemmmin kun siel on joku 11 ihmistä ja yks niistä mun ihastus, ei vois olla ’paremmin’!
Mut osaako kukaan neovoo miten saisin tän mun ahdistuksen kuriin? Mutta vanhemmille sanominen ei ole mulle hyvä vaihtoehto!! Koska kerran sanoin mun huonosta mielialasta varovasti ja mun äiti alko huutaa mulle siitä kuinka moni musta välittää, onks sill muka oikeus tehä niin? No ei varmasti oo. Mut kiitos kuitenkin jos luit. :3
Kommentit
(3)
Anonyymi
27.03.2022 17:45:11
Moikka!
Kuulostaa todella ikävältä, että koulunkäynnistä on tullut sinulle hankalaa ahdistuksen vuoksi. Kerrot, että äitisi huusi sinulle kun yritit kertoa huolistasi, mielestäni se ei ole oikein. Se, että sinusta välitetään ei estä sitä, ettetkö voisi kokea ahdistusta.
Oletko kokeillut jutella kouluterveydenhoitajallesi tai opettajallesi? Tiedän, että se saattaa jännittää mutta jatkuva ahdistus ja suorastaan pelko koulua ja ihmisiä kohtaan kapeuttaa elämääsi ja ongelmaasi on monia toimivia keinoja. Kerroit myös, että hengittelet ennen luokkaan menoa se on tosi hyvä sillä saat rauhoitettua itseäsi tilanteissa, jotka ahdistavat!
Oletko miettinyt, että voisit myös näyttää tämän tekstin jollekin turvalliselle aikuiselle. Kuvailet todella hyvin asioita, jotka ahdistavat sinua ja uskon että sinua ymmärretään ja autetaan!
Tsemppiä sulle tosi paljon ja aurinkoista kevättä!
YönSumu
07.05.2022 22:05:34
Moi.
Halusin vähän päivitellä että miten asiat on..
Elikkäs noin 19.3 sain jonkin sortin 'ahdistus kohtauksen' kun olin jumittamassa kuvisluokan ovella, ja joo jos ihmettelet "jumittaa ovella?" niin tilanne on eskaloitunut ja nykyään hädin tuskin pääsen luokkaan kun en uskalla edes hipasta siihen oveen saati sitten koputtaa, ulospäin se näyttää varmaan siltä että pelaan 'kissaa ja hiirtä' luokanoven kanssa. :'D
Anyway takas siihen mihin jäin.
Eli sillon 19.3 olin kuvisluokan oven edessä (myöhässä tunnilta niikuin aina :'>) ääneen itselleni sanoen "Se on vaan sun ryhmä, ne tietää että oot aina myöhässä, ei ne sua listi, itse asiassa siellä luokassa ei voi olla mitään vaarallisempaa kuin arkistokaappi". En kunnolla muista mitä seuraavaksi kävi mutta yhtäkkiä olin seinän ja lokeron yhdessä muodostamassa nurkassa hengittäen nopeasti, syke kiihtyneenä, vapisten kuin haavanlehti. Seuraavaksi kouluni REHTORI kävelee ohi ja huomaa minut ha alkaa kyselemään että olenko kunnossa, vastaan kyyneliä pidätellen "Joo, kaikki ihan hyvin" siinä samassa puhkean kyyneliin samalla kun yhä tärisen äärettömästi. Rehtori jatkoi lopulta matkaansa mutta oli pyytänyt yhden koulumme erityisopettajista tukemaan katsomaan miten minulla menee, eikä rehtorini kertonut että aikoo tehdä niin. >:0
No siinä tämä opettaja minua rauhoitteli ja pyysi lähimmän kaverini siihen myös. No siitä sitten seuraavana keskiviikkona pidettiin 'palaveri' minun, vanhempieni, toisen opettajani ja koulupsykologin kesken.
Sitten
YönSumu
07.05.2022 22:12:46
Moi.
Halusin vähän päivitellä että miten asiat on..
Elikkäs noin 19.3 sain jonkin sortin 'ahdistus kohtauksen' kun olin jumittamassa kuvisluokan ovella, ja joo jos ihmettelet "jumittaa ovella?" niin tilanne on eskaloitunut ja nykyään hädin tuskin pääsen luokkaan kun en uskalla edes hipasta siihen oveen saati sitten koputtaa, ulospäin se näyttää varmaan siltä että pelaan 'kissaa ja hiirtä' luokanoven kanssa. :'D
Anyway takas siihen mihin jäin.
Eli sillon 19.3 olin kuvisluokan oven edessä (myöhässä tunnilta niikuin aina :'>) ääneen itselleni sanoen "Se on vaan sun ryhmä, ne tietää että oot aina myöhässä, ei ne sua listi, itse asiassa siellä luokassa ei voi olla mitään vaarallisempaa kuin arkistokaappi". En kunnolla muista mitä seuraavaksi kävi mutta yhtäkkiä olin seinän ja lokeron yhdessä muodostamassa nurkassa hengittäen nopeasti, syke kiihtyneenä, vapisten kuin haavanlehti. Seuraavaksi kouluni REHTORI kävelee ohi ja huomaa minut ha alkaa kyselemään että olenko kunnossa, vastaan kyyneliä pidätellen "Joo, kaikki ihan hyvin" siinä samassa puhkean kyyneliin samalla kun yhä tärisen äärettömästi. Rehtori jatkoi lopulta matkaansa mutta oli pyytänyt yhden koulumme erityisopettajista tukemaan katsomaan miten minulla menee, eikä rehtorini kertonut että aikoo tehdä niin. >:0
No siinä tämä opettaja minua rauhoitteli ja pyysi lähimmän kaverini siihen myös. No siitä sitten seuraavana keskiviikkona pidettiin 'palaveri' minun, vanhempieni, toisen opettajani ja koulupsykologin kesken.
Sitten sain noin 29.3 päivälle tapaamisen tämän koulupsykologin kanssa, tapaan hänen kanssaan noin kerran viikossa ja teemme kaikenlaista.
Ja olen päässyt tuosta puhumastani ihastuksesta yli, mutta sillä hinnalla että sarjin sydämmeni toista kertaa elämässäni ja pahensin tätä 'pelkoa ja ahdistusta'.
Joten voisi sanoa että 'haavat on revitty vielä enemmän auki mutta ne alkavat parantua'.
Kiitos että luit tarinani, tai laitoit sydämmen/peukun, tai että kommentoit! :3
Mukavaa päivää/iltaa/yötä/aamua! :)