Masentava totuus

Nimimerkki: Mimmi (13)

Olen 13-vuotias tyttö Suomesta. Minulla on hyviä ystäviä, mutta minulla on myös luottamisongelmia. Olen alkanut tuntemaan oloa, joka kertoo ettei kukaan välitä minusta. Olen alkanut tuntemaan ulkonäöllistä vaivaa itsessäni. Minusta tuntuu, että olen kovin iloinen muiden seurassa, mutta kun olen yksin, en ole yhtään iloinen. Tästä alkaa tarinani, kuinka päädyin tähän ja miten ajattelin päästä yli.

Olin noin 9-vuotias kun minua ensimmäisen kerran alettiin kiusaamaan. Ne oli niitä hieman vanhempia poikia kotipihoilta. Ajattelin vain, että ”ihan sama”. 11-vuotiaana olin hieman ylipainoinen. Kaduilla saatettiin huudella karuja sanoja ulkonäkööni liittyen, esimerkiksi ”läski”, ”lehmä” yms. (Toivon, etten loukkaa ketään näillä sanoilla ja olen pahoillani jos olet kokenut vastaavaa) Kun täytin 12, rupesin miettimään ulkonäköäni, ”olen ruma ja lihava yök”. Yritin muuttaa sitä, ja aloitin meikkaamisen. Olin viidennellä luokalla ja yritin saada ihmisiltä enemmän huomiota.

Kuitenkin aloin tuntea itkuherkkyyttä, minua kiusattiin netissä tiktok-videoideni perusteella, pelasin myös videopelejä esimerkiksi fortnitea, siellä minua kiusattiin sukupuolestani. Snapchatissa koin ahdistelua ja sen sellaista, (Se on kuitenkin nyt loppunut onneksi).

Jossain vaiheessa aloin viiltelemään ja se paransi oloani, samalla itkin itselleni ja sanoin ”että se on väärin en saa tehdä näin..” Minua ei kiinnostanut. Ajattelin, että kukaan ei kaipaisi minua maan päällä ja minun täytyisi lähteä. En kuitenkaan ajatellut sitä niin pitkälti. Kun sitten joskus ajattelin sitä kaikkea mitä muut ajattelisivat siitä, aloin tuntemaan, että minun ei ehkä kannattaisi.

Nyt 13-vuotiaana olen lopettanut viiltelyn, enkä välitä ulkonäöstäni, puen päälleni mitä ikinä haluan, ja jos joku sanoo jotain, kerron siitä heti jollekkin joka voi auttaa milloin tahansa ? Jos sinulla on vastaavia ongelmia, kerro niistä joillekkin, lupaan että se auttaa ?