Luovutan

Hei siellä,
Minulla on ollut samanlaista, olen nyt 36vuotias ja minulla on ollut/on kaunis elämä.
Kun olin 15-19 vuotias olin hyvin masentunut. Yritin itsemurhaa monta kertaa ja yksi niistä vei minut sairaalaan asti. En kuitenkaan saanut tarvitsemaasi apua vaan edelleen jäin ulkopuolelle. En osannut pyytää apua ja en ehkä halunnut myöntää että minulla oli ongelma koska se oli minun maailmani joka oli pimeä paikka.
Siitä kuitenkin nousin joskus 19vuotiaana kun en saanut itseäni tapettua, ja ajattelin että tässä ei ole mitään järkeä. En halua kuolla, haluan vain rakastaa jotain. Otin koiran ja sain valtavaa tyydytystä kun sain olla jollekin olemassa. Siitä sitten sain ensimmäisen poikaystäväni.
Ne kaikki on jo päättynyt niin kuin moni asia elämässä mutta löysin jotain vielä paljon parempaa ja ihanampaa. Paikkani maailmassa ja ystäviä ja poikaystävän joka on rakastanut minua tämänlaisena heikkonakin.
Toivon että haet apua ja jos et ole valmis hakemaan apua toivon että alat asettaa itsesi ensimmäiseksi ja keksit ehkä jonkin johon voit kohdistaa rakkautta.
Kaikkea hyvää.

Ei se mitään tietysti auta mutta tahoin vain kertoa että mä pidän sust

Kaikki sanoo että viiltely on turhaa ja että ei se mitään auta ja että ”hankkisit apua”. En tiedä pitääkö silloin huolestua kun siitäkin puuhasta on tullut niin normaalia etten nää siinä enää mitään outoa

Hyvä rakas ystävä, älä luovuta. Ymmärrän miltä sinusta voi tuntua, kun voimat on loppu eikä jaksa mitään. Kaikkea en kuitenkaan voi tietää miltä toisesta tuntuu, mutta en kuitenkaan vähättele tai epäile sitä mitä sanot. Tärkeintä että nyt kuitenkin kaikilla voimillasi mitä sinulla on, nouset ylös sängystä ja pyydät apua, joltain joka auttaa. Jos et sellaista ihmistä keksi, niin ota yhteyttä paikkakuntasi nuorisopalveluihin tai jollekin terveydenhuollon henkilöön ja kerro suoraan miltä sinusta tuntuu ja että tarvitset apua. Älä luovuta! jos joku jolta pyydät apua, ei ymmärrä auttaa niin pyydä joltain toiselta, mutta älä luovuta! Onko joku sukulainen jolla voit kertoa, jos et vanhemmillesi pysty kertomaan..kunhan jollekin kerrot niin että hän ymmärtää auttaa, sillä apua voit saada ja tuosta tilanteestasi on mahdollista päästä ylös ja elämään kiinni. Voit vielä saada hyvän elämän itsellesi, usko pois! Tärkeintä on se että itse nyt haluat auttaa itseäsi vaikka se vaikealta tuntuisikin ja vaikka kaikki tuntuisi turhalta. Ota se ensimmäinen askel eteenpäin paranemiseen. Tee itsellesi päiväjärjestys, jokin suunnitelma mitä ainakin päivän aikana teet, rutiinit on tärkeitä vaikka tuntuisikin turhalta ja tylsältä. Kerää voimia ja varaa lääkäriaika ja mene lääkäriin ihan tavallinen terveyskeskuksen lääkärikin käy. Kerro lääkärille kaikki ja pyydä apua ja tarkistuta myös laboratoriokokeilla vitamiinitasosi, kun ne saat kuntoon niin se tukee henkistä paranemisprosessiasi. Mieti asioita josta saisit voimaa. Olet varmasti hyvä ihminen sisimmätäsi, sinulla on kyllä tunteet sisimmässäsi, ne tulevat esille kun vain pääsisit oikeaan ympäristöön, sellaisten ihmisten seuraan jotka ovat hyväksi sinulle, Älä luovuta, toivon sinulle kaikkea hyvää ja jotain josta saat tukea ja että löydät sisimmästäsi sen voiman nousta ylös mukaan elämään. Elämä voi olla vaikeaa mutta vaikeudet voi voittaa. Kokemukset voi ottaa oppina tulevaisuutta varten. Joka päivä on uusi mahdollisuus, ei ole turhaa sanahelinää, Älä luovuta!

Tuttuja on nää tunteet ku makaat yöllä sängyssä tuijotat kattoo kyyneleet valuu. Oon välillä niin vihanen ittelleni ja tärisen niin että on pakko joko viiltää tai purra pyrin pureen ku ei jää nii pahaa jälkee. Se on ainut joka auttaa siihen oloon ei vaan pysty olren hiljaa tekis mieli huutaa kurkkusuorana että vihaan mua ja vihaan mun elämää.