Lahjoita
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Lukekaa ja auttakaa!

Nimimerkki: Tartteen apua (13)

Joo ihan sama niistä esittelyistä. Tarviin apua mut ongelmia on monta.
1. Luulen et mulla ei oo masennusta 2. En luota kehenkää joten en uskalla kertoo 3. Mun oireet on niin pahoja et en vaa uskaltais kertoo 4. Pelkään sitä et en oiskaan masentunu tai mitään ja kaikki ois ihan turhaa yms.
Joo siis mulla ei oo ikinä diagnosoitu mitään masennukseen liittyvääkään, mutta oon alkanu miettimään et voisko olla mahollista koska mä siis vihaan itteeni en haluis elää itsemurhaa suunniteltu ja yritetty viiltely yms. mut en uskalla kertoo koska en luota esim. just mun vanhempiin tai ammattilaisiin. Jos yritän puhuu jonkun kaa esim. kuraattori tai terkkari ni mä melkeen tärisen ku se ei tunnu ymmärtävän yms.
Oon siis viimeset kaks vuotta ollut tällanen ja se on vaan pahentunut murrosiän mukana ja tuntuu et melkeen mikään ei tuota mulle mielihyvää paitsi itteni satuttaminen yms. En kuitenkaan oo koskaan tehny pahaa mun perheelle ja perhe on mun syy miks en haluu tappaa itteeni paitsi huonoimpina päivinä mut sillonki tulee vaan aina jollain tavalla mieleen se ku oon niiltä kysyny et mitä tekisitte jos kuolisin ja vastaus on aina sama: Tekisin varmaan perässä koska me rakastetaan sua niin paljon et ei voitais elää ilman sua. yms. Ja en oo kuitenkaan niin sekasin et en miettis niitä mut se ei ikävä kyllä paranna mun muita oireita esim. viiltelyä ja itsensä muuta fyysistä ja henkistä satuttamista. Jouduin lopettamaan tosin viiltelyn, koska harrastan uintia ja sellasia lajeja mis ei voi käyttää pitkähihaisii vaatteita mut arvet näkyy yhä ja tekosyyt hihassa aina. Mul on toki aina mielessä et kunpa lopettaisin ne lajit tai jos teen sellasii viiltoi mitä ei heti luultais viiltely arviks mut silti helpompaa on hakata itteään tai satuttaa muuten fyysisesti tai henkisesti.
En oikeesti tiiä mikä on alottanu tän mun jutun mut luulen et osana on ainakin tytöt ja mun koko luokka. Ne on aina ollu mulle ilkeitä ja mä en oo tehny niille viimesenä neljänä vuotena mitään. Saan usein koulussa "ahdistus" ja itku kohtauksia mut säästän ne yleensä vessaan missä sit hakkaan päätä seinää ja raivoon ja toivon et kukaan ei kuule. Viimeaikoina en oo tuntenu enää niin paljon mitään tunteita. Teko ilo ja tekaistut tunteet on yleisiä ja sen oon oppinu jo pienenä. Eniten haluisin jonnekki hoitoon (en hae huomiota sillä!!) koska toivoisin saavani apua, koska tää on vaikuttanu mun opiskeluunki vakavasti meinaa mun arvosanat on laskenu 9-10:stä 7-9 ja mun tavoitteena ois hyvä ammatti joten ois kivaa saada apua, mut mua silti pelottaa et kukaan ei usko tai et tää onki jotain pienenpää ja ei ees ois tarvinnu vaivaiutuu kertomaan ja mä toivon et joku päivä vielä saan apua tähän mikä tää nyt sit onki.
En oikeestaan koskaan oo kertonu kellekkään muulle paitsi mun sielunystävälle (mä oon aina sanonu sille et me ollaan ku samaihminen yms. ollaan tunnettu koko meiän elinikä) pieniä osia tästä ja se ymmärsi eikä oo koskaan kertonu mut se avautu myös mulle. Me ymmärretään toisiamme vaik me ei nykyään enää puhutakkaan niin paljon. Toivottavasti joku osais kertoo et miten kerron jollekkulle ja mitä teen koska haluun apua mut joo oon selittäny jo monesti.
 

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(4)

Location

Mulla on sama juttu

02.03.2020 13:05:33

Eli siis mä oon sanonu kahelle mun kaverille ja kun sanoin sille toiselle niin se oli virhe. Mäkään en uskaltanu sanoo aluks mut sit mä sanoin viestil. Ite mietin itsarii, joka päivä. Mut jos et luota kehenkään ja etkä uskalla sanoo terkkarille tai kuraatorille, nii laita johonki viestii anonyyminä. En mäkään siis uskaltais sanoo kellekkään kuraatorille. Mut mä oon henkilökohtaisesti saanu vähä apuu et oon kirjoittanut päiväkirjaa ja sanonu mun kaverille. Mulle on myös sanottu et hanki apuu ja kaikkee. Mut tsemppii sulle❤️

Tyttönen

02.03.2020 13:05:33

Noh, sun kantsii vaa kertoo asiat miten ne on eikä valehtelemalla. Varaa aika johonkin jossa voit kertoo mikä sun mieltäs yleensä painaa. Tiiän et noin on vaikeeta elää mutta siksi asioista kuuluu puhua. Parannat omaa oloos vaa kertomalla jollekin luotettavalle joka ei oikeesti kerro kenellekään, esim sun vanhemmille jne. Muista ettet oo yksin❤️

Aavikkokettu

02.03.2020 13:05:33

Tiiän et joskus voi olla hankalaa luottaa ihmisiin mut jos haluut apuu sun on pakko luottaa. Mä en luota mun sukulasiin juuri olenkaan.

Nuortenlinkki

02.03.2020 13:05:33

Moikka,
kiitos että kerroit tarinasi. Itsetuhoiset ajatukset ja teot ovat aina vakavasti otettava asia, eikä näiden ajatusten kanssa pidä jäädä yksin. Kerroit että pelkäät sitä, jos sinulla ei olekaan masennus. Sinulla on oikeus tuntea pahaa oloa, eikä siihen tarvitse tietää syytä, tai diagnoosia. On tärkeää, että saat apua, oli kyse masennuksesta tai ei. Sinulla on siihen joka tapauksessa oikeus. 
Olisi ehdottoman tärkeää että pääsisit puhumaan aikuisen kanssa tästä. Jos tuntuu vaikealta kertoa kuraattorille tai terveydenhoitajalle, niin laittaisitko meille nettineuvontaan viestin?  Siellä voi yhdessä luotettavan aikuisen kanssa miettiä, miten saisit kerrottua pahasta olosta ammattilaiselle. Voit laittaa viestin tästä.
Pahan olon kanssa ei pidä jäädä yksin, mietitään mikä auttaisi sinua