30.09.2019 | Yksinäisyys
Lonely Wolf, you know
Nimimerkki: Mii (16)
Heipsun hei. Haluan tuoda oman tarinani julki. Ja haluan ihan vain sanoa, että yksinäisyys voi olla osa luonnetta ja osa sinua, kuten koen, että se on osa minua.
Tosiaanki haluan pohjustaa tätä tilaa sillä tiedolla, että mulla on ollut kavereita ja oon niiden kanssa myös oleskellu kaiken maailman harrastuksissa. Koskaan en oo kuitenkaan vapaa-ajalla sen kummemmin osannu ns. hengailla menemään jossakin kaupungilla tai puistoissa yms. Ala-asteella meillä oli tiivis luokka, joka kuitenkin luonnollisesti yläasteelle mennessä hajos. Yläasteella puolestaan olin tsiljoonissa eri kaveripiireissä aina aika-ajoin. Elikkäs olin just niitä outoja hyypiöitä, jotka kulki frendinsä perässä porukasta toiseen ja aina jotenkin onnistui mukamas saamaan uusia ”oikeita” kavereita, joiden kaa juttu loppu, kun ei uskaltanu avautua ja luottaa niihin.
Yläasteen aikana meidän luokan tytöistä kasvoi tiivis porukka ja unelma siitäkin yhteisöstä kaatui, kun koulun päättäreinä mut potkastiin ulos tyttöjen eri somealustojen ryhmistä. Kysäsin sitten yhdeltä, johon luotin ihan satasella, että mikä homma. Vastaus oli niinkin kaunis kuin ”ne vaa alko haukkuu sua ja sitä kui ruma, läski ja tekopyhä oot, kuulemma nautit vaa ku muut epäonnistuu ja kerrot salaisuuksia aina eteenpäin”. Tämäkin kaveri lopetti yhteyden pidon tämän jälkeen. Eniten tässä jutus sattu se, että eniten musta puhu pahaa se mimmi, jonka oon tuntenu 2-vuotiaasta asti ja ollaan aina oltu ku paita ja peppu. Nyt syksymmällä tämä mimmi on sitten laitellu viestiä, että nähtäsikö. Mutta asiasta ei sen enempää.
Tosiaankin oon siis yksinäinen, todella yksinäinen. Tilannetta ei oo tässä helpottanu myöskään se, että lähin opiskelemaan n. 100 km päähän kotoa ammattikouluun, jossa en tunne yhtikäs ketään. Oon vieläpä jätkä-voittosella linjalla eli oon kaikkien alottaneiden uusien ykkösten ainut tyttö. Oon tässä itseäni tsempannu ja vahvistanu, että joskos uskaltaisin niiden jätkien keskusteluihin esim. ryhmätöiden aikana osallistua, mutta ikinä ei oo vielä tässä niiden puheiden aiheet ollu semmosia, mihin osaisin ottaa kantaa. Meillä on vaan niin erilaiset mielenkiinnon kohteet.
Mulla oli pitkään videopelit kovasana ja sain niiden pelaamisesta virtaa, mutta yksikään mun vanhoistakaan kavereista ei välitä pelaamisesta tuon taivaallista. Jotenkin menny jopa ihan kokonaan into, ei vaan oo ees löytyny semmosta yhteisöä josta ottaa koppia ja hankkia sitä kautta pelikavereita. Omaa kunnon communityä ei siis oo viel löytyny.
Tässä yksinäisyydessä hauskinta on se, että mua se ei ahdista tai haittaa, kun vain aika-ajoin. Vanhemmat on ehdotellu, että kävisin juttelemassa jollekki aikuselle, mutta ei mun mielestä mun tarvitse. Oon yksinkertasesti vaa tämmönen löllerö, ja tietenki vielä ujo että en varmasti niin helposti sais kavereita :))
Kuitenkin loppuun kaikki sumpattuna…oon yksinäinen, mutta en jotenkin jaksa kauheammin asiasta ahdistua. En koe tarvitsevani apua, mutta kaipaisen silti kavereita. Toisaalta vaivannäkö mitä niiden hankkimiseen olen nähnyt on aika vähäistä, vielä 🙂
Ylipäätänsä tahdoin tuoda esille siis sen, että meitä on moneen ilman, että mielessä viiraa (toisaalta varmaan mullaki jotai vikaa päässä, kun näin ajattelen xd).
Kommentit
(5)
Nuortenlinkki
30.09.2019 11:24:12
Heippa,
Muistutamme nettiturvallisuudesta ja yksityisyyden suojasta, emme siis suosittele ketään olemaan suoraan yhteydessä itselle tuntemattomiin ihmisiin. Pelikaverit on toki hyvä juttu, muistakaa vain toimia turvallisesti.
Terveisin, Nuortenlinkki
pelailija
30.09.2019 11:24:12
Mää voisin myös tulla pelailemaan sun kans videopelejä. Ois hauskaa tutustua...
14v tyttö
26.10.2019 21:13:24
Pelaatko overwatchia tms. Jos haluisit pelaa joskus yhes mulla ei oo ku muutama pelei pelaava kaveri ja olis kiva tutustuu
Tuki
25.12.2021 15:10:30
Kannataa miettiä hyvää tulevaisuutta eikä pahaa menneisyyttä ja hankkia hyviä ystäviä sekä pyytää apua jos sitä tarvitsee
Tuki
25.12.2021 15:12:19
Samaa mieltä kuin nuortenlinkki (tuossa alempana)