life is pain

Nimimerkki: tappakaa mut (12)

Elikkä tota mistä alottaisin. No mun kaverit vähentyy koska jotkut alkaa vaa vihaa mua tai sit ne muuttaa. Mä vedin lääkkeitä tammikuussa että kuolisin ja mun porukat sai tietää siitä ja ne ei tehy mitää ne vaa anto asian olla ja se alko ahistaa mua enemmä. Ois vaa parempi et oisin kuollu ku mua haukutaan läskiks ja must levitellää huhui. Mun äiti ja isäpuoli huutaa toisillee lähes joka yö ja paiskoo ovii ja heittelee tavaroi esim tos pari päivää sit ku ne riiteli nii mun puol iskä hajotti meijän oven kahvan. Mä pelkään en porukoi vaa maailmaa ku kaikki jättää mut just ku tarviin ihmisii mun ympäril.
Jotenki haluisin osastol sen takia et saisin ees hetken olla rauhas ja et saisin joskus nää paskat ajatukset pois. Tää sattuu mun päähän joka päivä vaa enemmä ja enemmä. Koulu alkaa menee huonommin ku yleensä en tiä johtuukse koronast vai täst ahdistuksest ja unettomuudest. Mun äiti ja isäpuol on salannu mun masennusta ja viiltely juttui ja kaikkee tota mun iskältä jote jos joutuisin osastolle nii mun iskä sais tietää enkä tiä kestäiskö se. Mun kädes on uusii viiltoi ja mun puol iskä näki ne ja kerto äidil ja äiti laitto tänää viestii et oonko taas viillelly sanoin vaa et en et ne on vanhoi ja se usko koska en pysty kertoo niille. mun elämä on tarpeeks yks iso sotku en jaksa tätä enää kauaa.