Lahjoita
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

20.06.2024 | Paha olo, Perhe, riitely

Kumpa voisin vihata äitiäni.

Nimimerkki: -Vain ihminen- (15)

Mä oikeesti en kestä tätä, mun on vaa pakko kertoo jollekin, vaikkapa sitten tuntemattomille netissä.

Siis niiku niin kauan kun muistan (muin muisti menee takas noin 2 ja puolen vuoden ikään saakka) mun äiti on psyykkisesti ja verbaalisesti pahoinpidelly mua, ja no mun isä ei ikinä puutu siihen, välillä tuntuu siltä että mun isäkin pelkää mun äitiä. Mut tota joo, haluan vaan jakaa teille muutamia mun pahimpia kokemuksia mun äitini kanssa.

Okei eka tarina: Eli olin joku about 4v ja mun äiti oli taas vetäny herneet nenään jostakin, joten se sitten päätti niiku huutaa ja raivota mulle noin 30min putkeen, samalla kun mun isä katto televisioo tai facebookia. Tässä välissä mun äiti päätti mennä tupakalle, ja no ottaen huomioon et olin 4v nii olin tietty ihan hirveen peloissani ku se oli huutanu mulle, nii mä menin mun huoneeseen, suljin oven ja työnsin semmosen kaks/kolme kertaa itteni painosen nojatuolin siihen oven eteen ettei sitä voi avata…mä olin iha kauhuissani kun mun äiti tuli takas sisällä, kun se huomas että olin ’lukinnut’ mun oven niin se alko raivoamaan vielä enemmän…mä muistan yhä kuinka mä olin käpertyny siihen lattialla palloksi ja peittäny mun korvat samalla kun itkin..

Toka tarina: Siis hengasin kerran koulun jälkeen tän yhen mun luokan ’suositun’ tytön kaa (kakkos luokal), no me haluttiin mennä uimaan mut mun vanhemmat sano ei. Mut me pyöräiltiin sinne kahestaan kuitenki, mut sit alko sataa kaatamalla. Me lukittiin meijjän pyörät sinne ja sen tyypin isä tuli hakee meitä autolla, mä menin suihkuun kun pääsin kotiin. Sit mun äiti tuli kaupasta ja tuli kylppäriin kysyy missä mun pyörä oli, joten jouduin selittää sille että mitä kävi. Ja arvatkaa vaan..sen sijaan et se ois sanonu mulle että mun pitäis kuunnella aikusia ja lohduttais mua, SE PÄÄTTI ALKAA TAAS RAIVOO MULLE. Mut se mitä se viimeseks sano oli karuinta…SE LITERALLY SANO ET JOS ENÄÄN IKINÄ ’karkaan kotoa’ NII SE VIE MUT LASTENKOTIIN JA JÄTTÄÄ MUT SINNE.

Kolmas ja viimeinen tarina koska mua väsyttää: Siis tää on vähän uudempi olin niiku 13v kun tää tapahtu, siis se taas kerran rages mulle jostain mut mä olin niiku niin tired of her bullshit et sanoin sille aika pahasti päin naamaa, ja siis se otti sen heti itteensä ja alko taas ragee. No mä päätin ignooraa sen loppu illan ajan, mut sit kun olin menossa nukkumaan nii se sano jotain ihan hirveetä, niin hirveetä etten muista mitä se sano…Mut siis se mitä se sano sattu niin paljon että sain niiku täysvaltasen paniikki/ahdistus kohtauksen, ja niin ironista kun se onki nii hän päätti tulla lohduttaa mua, rauhoittaa mun kohtauksen jonka HÄN AIHEUTTI.

Ja siis aina kun tuon sille esille että se ois ikinä loukannu mua nii se sanoo et ”En mä mitään tommosta muista, ettei vaa ois valemuisto?”, NIIKU OMPA YLLÄTYS. Ja sit kun sanon et ”Ei, ei, mä muistan et tää oikeesti tapahtu.”, nii hänellä on niiku joku vitun oikeus olla loukkaantunu siitä että mä kerron sille vaan faktoja. Viime aikoina mun isä on alkanu ottaa mun äitin puolen asioissa ja välillä kans huutaa mulle.

Mä tiedän että monilla on vaikeeta, olkoon heillä sama tai eri ongelma, mut mä toivon että tää tarina voi antaa teille edes vertaistukea. Ette oo yksin, ja moi moi.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(1)

Location

Vastaus vain ihmiselle

04.07.2024 08:35:01

Hei! Olen itse äiti ja kun luin tekstisi, jäin ajattelemaan, kuinka kurjalta sinusta on äitisi käytös tuntunut. Kuulostaa siltä, että äitisi on loukannut sinua monesti, eikä halua palata asioihin ja kieltää ja vähättelee muistojasi. Me aikuisetkin olemme vielä kasvussamme kesken ja sinä olet joutunut kärsimään tuosta äitisi keskeneräisyydestä. Äidilläsi on ollut varmasti hyvä tarkoitus, kun on pelotellut sinua, että hän passittaa sinut pois kotoa, jos vielä ”karkaat”. Ne ovat aiheuttaneet suurta pelkoa sinussa. Olet oikeassa; vaikka tarkoitus on ollut hyvä, ettei rannalla satu vahinkoa, on hänen keinonsa ollut väärä. Kun me aikuiset rageemme, emme ymmärrä, kuinka pahalta se lapsistamme tuntuu. Ja me myös joskus väsyneinä puramme kiukkumme ja väsymyksemme omaan lapseemme, kun olemme vaan itsekkäitä. Puramme vain oman kiukkumme ajattelematta sen enempää seurauksia. Sitä, miten yksin me jätämme teidät lapset pelon, hämmennyksen, yksinäisen ja huonon olon kanssa, sitä emme ymmärrä. Minusta on todella hienoa sinulta, että kirjoitit tunteistasi ja äidistäsi ja isästäsikin. Heidän rageemisesta. Kun he ovat kuitenkin läheisiä perheenjäseniä, on selvää, että ahdistaa ja tunteet ovat sekavia. Mietin, olisiko sinulla esimerkiksi koulussa ketään aikuista, jonka kanssa voisit näistä asioista jutella? Onko koulukuraattori tai terveydenhoitaja sellaisia tyyppejä, joille pystyisi puhumaan? Voisi olla hyvä päästä juttelemaan näistä asioista turvalliselle ( ja nyt painotan, että nimenomaan turvalliselle aikuiselle). Se, että voi puhua ikävistä kokemuksistaan, auttaa monesti omaan oloon. Ei tarvitse pitää sitä ahdistus-möykkyä sisällään yksin. Jos koulussa aikuinen ymmärtää tilanteesi, voisitte miettiä myös sitä, kannattaisiko äidillesi ja isällesi puhua yhdessä. Siitä miltä sinusta tuo rageeminen tuntuu. Minusta olet ollut sisukas ja osaat hienosti kertoa kirjoituksessasi tilanteistasi ja niiden aikaansaamista tunteistasi. Olisiko sinusta mitään ideaa siinä, että vaikka nyt kesällä kirjoittaisit noista tilanteista ja myös niiden herättämistä tunteista päiväkirjaan? Itse tein niin sinun ikäisenä ja ne päiväkirjat ovat minulla tallessa vieläkin. Joskus minua auttoi sekin, kun katsoin jonkun elokuvan tai luin kirjaa. Sillä tavoin sain ajatukset pois ikävastä tapahtumasta. Varsinkin iltaisin luin, sängyssä, jos ei nukuttanut. -Toivotan sinulle oikein hyvää kesää ja nuoruutta! Oli hienoa, että kirjoitit tunteistasi!