Kohti masennusta ja..

Nimimerkki: Yksinäinenmasis (13)

Kaikki alko kesällä 2017, kun mun eno kuoli. En koskaan päässy juttelemaan kellekkään siitä asiasta ja siitä tää kertyny paha olo ja ahdistus sitte alkoki.

Saman vuoden syksyllä mun toinen paraskaveri alko levittelee musta valheellisia juttuja ja sen muut kaverit alko lähettelee mulle kaikkia ilkeitä viestejä öisin. Se mun entinen kaveri ei ollu kertonu sen vanhemmille. Mä olin alusta asti puhunu kotona tästä asiasta.

Sitten mun isä soitti sen tyypin kotiin, että tää kiusaaminen saa loppua. Sen jälkeen se tyyppi valehteli sen äidille, että mä oisin kiusannu sitä, vaikka se meni just toisinpäin.. Sitten meijän koulu puuttu asiaan ja leimas mut kiusaajaks, koska en halunnu olla sen tyypin kaa. Ne sano, että oon kiusaaja, koska oon jättäny sen yksin. Miks haluisin olla ihmisen kaa kuka levittelee juoruja ja valehtelee mulle ja muille?

Se asia oli tosi monimutkanen ja pitkä ja tuskallinen prosessi käytiin sen johdosta.

Mähän olin menettäny mun parhaan kaverin. Jäätiin sitte kahestaan tän toisen kaverin kans ja kaikki oli ihan OK hetken aikaa. Aloin saamaan kesällä ahistuskohtauksia ja mieliala meni kokoajan huonompaan suuntaan. Itkin melkeen joka ilta enkä tienny syytä, vaan ahisti ja oli paha olla.

Sama meno jatkuu edelleen. Nyt koululla ja kotonaki on alettu huomata, että kaikki ei oo ok. Mulla ei oo ketään kelle puhua tästä asiasta. Mun se kaveri kenen kaa oltiin sitte yhessä on saanu paljon muita kavereita enkä mä oo sille enää juuri mitään. Oon aina koulussa yksinäinen, vaikka oisin sen kaverin kaa, koska se puhuu aina sen muille kavereille. Mulla on kokoajan paha olla ja ahistaa. Se pahaolo vaan kasaantuu ja sitä tulee lisää. En tiiä, nää kaikki kai liittyy toisiinsa jotenki.

Mut se miten mä pidän mun päätä kasassa on se, että mä ajattelen ”tää loppuu joskus, kaikki loppuu joskus”.

Tätä tarinaa voi olla vaikee käsittää, koska en voinu kertoo kauheen yksityiskohtaisesti tätä.