Jatkuva pelko
Nimimerkki: ? rikki (15)
Jos elämä on koko ajan jatkuvaa pelkoa, onko se elämisen arvoinen? Jos pelkää joka hetki sitä miten muut suhtautuvat, yhteiskuntaa, seuraavaa hetkeä ja ylipäätään tulevaisuutta, eikö silloin olisi vain helpompi jäädä turvalliseen sänkyyn makaamaan ja yksinkertaisesti lopettaa taisteleminen. Sillä rohkeana pysyminenhän satuttaa enenmmän kuin luovuttaminen.
Mä en oo vielä luovuttanut. Uskon yhä parempaan huomiseen, vaikka tää maailma ei oo paratiisi. Se ei kuitenkaan oo varmaa kuinka kauan mä jaksan. Mulla ei oo ketään kenelle kertoo näistä asioista, ja enemmän kuin mikään muu se satuttaa, kun pitää pysyä vahvana yksin ilman tietoa paremmasta huomisesta. Ainut ihminen, jonka joskus luulin ymmärtävän jätti mut. Se oli mun paras kaveri. Enkä oo vieläkään toipunu siitä. Nyt oon yksin koulussa, koska mulla ei oo ketään, enkä uskalla enää luottaa enää kehenkää. Mä pelkään, että mut rikotaan uudelleen. Tai pikemminkin se mitä musta on jäljellä. Mun vanhemmat ei tiedä tästä mistään mitään. Ne luulee, että mulla on onnellinen elämä. Mut tää on kaikkee muuta. Masennus, ahistus, oman identiteetin menettäminen, mun ystävät, perhe, suku, yhteiskunta. Kaikki tässä maailmassa rikko mut. Nyt oon niin rikki, että elämisestä on tullu pelkästää fyysistä.
Toivon silti, että te muut voitte elää edes jotenki hyvää elämää menettämättä toivoo huomisesta.
Kommentit
(1)
?
22.01.2022 23:08:26
Ymmärrän sua hyvin, itekkin on asiat päin puita eikä kukaan huomaa sitä, ei ees mun käytännössä ainoo kaveri, ellen olis kertonu sille.
Ja itekkin pelkään tulevaisuutta ja mitä tulevaisuudessa käy, mutta ethän luovuta? :<
Oot varmasti ihana ihminen!
Ja itse voisin sanoa että ymmärrän että varmasti haluaisi jäädä vain sänggyn pohjalle makaamaan, mutta sitten voisi käydä niin että jää paitsi kaikesta.
Ja se on okei jos pitää "vapaapäivän" elämisestä ja vaan ottaa rennosti, kaikilla on "off" päiviä ja niin varmasti sinullakin.
Kannattaisi kertoa vanhemmillesi, mutta se on sinun päätös. :3
Stemppiä! :D