Järjetön elämä

Nimimerkki: Miksi minä? (15)

Mitä järkeä on maailmassa? Mitä järkeä on minussa ja muissa? Mitä järkeä on siinä, että elän? Että hengitän? Että ympärilläni on ihmisiä, jotka myös elävät ja hengittävät? En tiedä. Tiedän vain, ettei minussa ole järkeä. Minulla ei ole järkeä. Missään tässä maailmassa ei ole järkeä.

Pelkään elämää. Pelkään sitä, kuinka se paiskoo minua seinään. Pelkään todella. Pelkään sitä, kun se hetken hyväiltyään lyö minua. Lyö uudestaan, lyö kovempaa. Rukoilen, että se loppuisi. Itken ja huudan. Se kuristaa minua, yrittää viedä henkeni. Tahdon lyödä sitä, huutaa sille, mutta se ei armahda. Se pakottaa minut polvilleni ja ruoskii minua. Se tukkii suuni, ettei huutoni kuulu mihinkään. Rukoilen apua, mutta sitä ei tule. Ei tietenkään. Kiduta minua vielä lisää. Mikään ei tule koskaan riittämään. En halua taistella enää. Minusta ei ole siihen, en pysty siihen. En jaksa, mutta on pakko. Päässäni on sota. Kumpikin puoli päästäni miekkailee toisiaan vastaan. En löydä oikeaa ratkaisua. En tiedä mikä on oikein. En tiedä ketä varten olen täällä. Sen tiedän, etten itseäni varten ainakaan. Aurinko paistaa ja ihmiset ovat iloisia. Säteet eivät ylety minuun. Mieleni on mustavalkoinen ja synkkä. Putoan yhä alemmas mustaa ja loputonta kuilua, vaikka pitäisi hymyillä. Päätäni särkee ja tahdon huutaa. Tunnen itseni maailman huonoimmaksi ihmiseksi. Näenkö maailman vinosti? Olenko ansainnut kidutuksen? Koska se päättyy? Päättykkö se koskaan?

Kuuntelen musiikkia. Se on henkireikäni, biisien sanat ovat minulle kaikki kaikessa. Kuunnellessa tunnen olevani elossa, tunnen olevani ihminen. Musikki lohduttaa. Olen ylpeä, että olen elossa. Kaupunki on kaunis, mutta en näe sitä. Katson tulevaisuuteen, en näe sitä. Pitäisi kasvaa aikuiseksi, mutta minä vain kutistun. Tämä maailma ei näe minua. Tämä maailma ei ole minua varten. Istun yksin auringon paisteessa. Minua ei juuri nyt ahdista, ei masenna. Olen tyyni. En kuulu joukkoon. Olen omassa kuplassani ja hengitän. Ehkä hetken, pienen hetken olen vapaa maailmalta ja itseltäni. Minussa elää toivo. Aina välillä.