Itsetuhoinen tyttö

Nimimerkki: Ahdistunut (15)

Noin vuosi sitten mulla todettiin ahistuneisuushäiriö. Mulla oli asiat huonosti ja viiltelin ja löin itteeni. Sitten sain apua nuorisopsykiatrialta ja oon nyt ollut noin yli vuoden siellä ja se on auttanut mun oloa. Sain lääkkeetkin siihen.

Sain traumoja kun viilsin tosi syvän haavan jalkaan ja siitä näkyi mun lihaskudos ja kaikki nää. Olisin kuollut, jos olisi ollut syvempi. Mutta onneksi kaverit silloin soitti ambulanssin ja vanhemmat tuli ja sit lähdettiin sairaalaan tikattavaksi. Siitä asti en oo uskaltanut tehdä syviä. Silloin kyllä tein pintaviiltoja vaan, mutta en vaan uskaltanut.

Mun poikasystävä tuki pahoina hetkinä mua siinä, että jos viillän niin viillän. Mutta ei se tahtonut sitä, että sekin kärsisi samalla ja viiltelin silloin tällöin. Se tuotti mulle hyvää oloa jonkin aikaa, mutta sittenviil mä ajattelin, että ei tässä oo mitään järkeä, ystävät auttoi ja poikaystävä. Vähän aikaa meni ja mä en enää viillelly, en viillelly sillä tavalla miten ennen, tosi harvoin ja oon nyt kiitollinen siitä miten pääsin yli viiltelystä.

Te, jotka ootte itsetuhoisia hankkikaa apua, se on paras apu mitä voi olla. Toivon teille, että pääsette yli siitä miten mä.