Ihastuminen on kamalaa
Nimimerkki: pojankloppi (15)
Kun ihastuu se vaan tulee väistämättä. Siinä ei paljoa vastaan voi laittaa, tunteet vaan vie sua. Kun todella toiseen ihastuu, ei edes välitä ulkonäöstä.
Mun ensimmäinen ajatus mun ihastuksesta oli ”No en todellakaan tykkää tosta hyi”. Oikeasti olin jo ihastunut sillä samalla sekunnilla. Taistelin sitä ihastuksen tunnetta vastaan kaksi kuukautta. Yritin sulkea sen pois, niinhän siinä kävi että tappio tuli minulle. Minusta hän oli söpö ja minun oli pakko nähdä se suloinen naama. Voisin täyttää tämän vaikka millä siirappisillä lauseilla, mutta josko nyt ei. Romantikko kun olen. 😉
Ihan tälleen lyhyesti. Ensin etin sen fb:ssä. Luin sen blogin johon pystyin hyvin samaistumaan joka sai mut vaan enemmän ihastumaan. Voisin kertoo siitä vaikka mitä, koska muistan siitä vieläkin pienet jutut. Alettiin juttelemaan ja meistä tuli kavereita. Niin se ite sano että ollaan. Välillä se tuli pörröttämään mun hiuksia, noin 5 kertaa. Se käänty silleen söpösti ja hymyili. Ja olin vaan niin ”rakastunut”. Ainiin ja se kyllä tiesi että tykkään siitä. Se oli mun mielestä maailman kaunein nainen. Se oli fiksu ja luova.
Tai niinhän mä luulin, tyhmä kun olin. Mun luokkalainen sano et se on ruma, läski ja huora. Mutta mun mielestä se ei ollut koskaan sitä ja en uskonut sitä. Uskoin häntä mielummin kuin luokkalaistani. Se ois voinu kertoo mulle rehellisesti että se ei tykkää musta, kun sitten kun se antaa tollasta turhaa toivoa. Ja sit kuulen et se deittailee jotain toista poikaa. Eihän siinä mitään muuta kun järkytys se oli. Vaikka olishan se nyt pitänyt tajuta. En koskaan edes kertonut sille tyypille kuinka paljon oikeesti tykkään siitä. En puhunut kellekään tosta. En edes kehtaa kertoa montako kuukautta kesti unohtaa se Ainahan niitä naisia tulee ja menee. Muitakin naisia on ja parempia. Ite olin sillon 13-14v ja se 15 sillon. Oon aina tykänny vuoden tai pari vanhemmista.
Tykkää, jaa, kommentoi