Lahjoita
Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Ihan solmussa ittenki kaa pt.2

Nimimerkki: sekava tyyppi (14)

Moi tyypit. Ja tähän väliin laitan TW. Mä oon kirjottanu tänne joskus keväällä sen ihan solmussa itteni kaa nii tässä tulee sille jatkoo.

Ton tekstin jälkeisenä viikona mulle alotettii joku spessu opetus, koska koulussa oli nii paska olo että juoksin sieltä ulos pari päivää. Yhtenä päivänä tartuin taas terään ja jouduin melkee päivystykseen. Noina viikoina mun itsari yritys ei ollu kaukana, mutta jotenki jatkoin vaa matkaa ja kesän alussa mä näin jopa valoa, kunnes alamäiki sitte alkokin.
Mulla on ollu monta vuotta ääniä päässä, jotka pakottaa viiltää, lopettaa syömään ja muutenki koko ajan jotain valittaa ja haukkuu.

Kävin joka päivä salaa kävin vanhempien viinitonkalla juomassa ja viiltelin päivittäin. En vaan ollut nähnyt elämässä merkitystä mihinkään nii kauan. Huudan tyynyyn ahdistuksen vallassa, kun en jaksa olla itteni kaa. Viillän kehoon viiltoja toivossa, että olo helpottais.

Aamulla ku äiti tuli sit herättää se huomas, ettei kaikki ollut kunnossa ja olin taas viillellyt. Mut pakottettii suihkuu ja sit lähetii päivystykseen, siellä tehtii lähete osastolle ambulanssi tuli ja vei mut sinne. Siellä sain sellasen huoneen ja mä näin siellä hahmoja. Niite nimi oli sofia ja eemeli ja demoni seuras mua vaikka juoksin huoneesta ulos. Ekana päivänä pystyin kuiteski syömään, mutta sitte en vaa enää pystynyt. Viiltelin sielläkin, koska en vaa pysty olla ilman. Pari kertaa tärähdin totaalisesti ja juoksin sinne tänne huutaen. En millää osannu kontroloida itteeni.

Hoitajille yritin pelata, että olisin ok vaan koska halusin kotiin.  Sitte tulinki kotii ja en ny oikee tiiä mitä yritän. Psykiatri yrittää saada mut päiväosastolle mutta sinne en haluu. Mua vituttaa, kun kaikki terävät on piilossa.

 

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *